sunnuntaina, marraskuuta 6

Kärsimyksen maksimointia

Kumma juttu, talvi tekee tuloaan ja juoksukilometrit viikkoa kohden vain lisääntyvät. Onpa olleet ilmat suosiollisia lenkkitossujen kuluttajia ajatellen. Muutama viikko sitten saldo oli 14,6 km, edellisviikolla 20,3 km ja tällä viikolla pääsin jo 23,7 kmriin. Vau! Hieno homma, mutta kyllähän nämä vkonlopun hieman pidemmät lenkit pohkeissa painavat. Painavat sen verran, että eilen vaihtui illan jalkatreeni ojentaja- ja olkapäätreeniksi ja tänään vaihtuu hauistreeniksi. Näistä viikonlopuista ja suotuisista ilmoista täytyy ottaa kaikki irti. Kohtapuoliin sitä hölkötellään vaan juoksumatolla. Boooooring... Päivän TOS -tilanne on syvältä. Ei edistystä mihinkään suuntaan vaan edelleen jatkuvaa kipuilua oikean puolen selässä, olkapäässä, kaulassa, niskassa, kädessä ja rinnassa. Mä olen aivan fed up tämän vamman kanssa. Olen venytellyt, keventänyt treeniä, keskittynyt vahvistaviin liikkeisiin ja syviin lihaksiin, käynyt säännöllisesti hierojalla ja kaikesta effortista huolimatta tulos on soikea nolla!!! Niinpä niin, hermohan tässä paloi ja mitä tekee silloin Hermis?!

  1. Heittää kirveen kaivoon
  2. Jatkaa kuten ennenkin toivoen huomisen tuovan helpotusta
  3. Pistää pienempää silmään ja kiihdyttää moottorit ärjyen ja renkaat savuten vauhtia
Niinpä niin, koska en ole vieläkään oppinut yhtään mitään, niin valitsen jälleen kerran sen tyhmimmän vaihtoehdon ja itken kohtapuoliin lopputulosta kaiken kansan nähtäville. Olen antanut itselleni armoa vuoden loppuun saakka; ellei keho vuoden viimeisenä päivänä toimi ainakin 90%sti, niin salihommat menevät hyllylle. Jossain vaiheessa täytyy osata luovuttaa. Mutta vuodenvaihteeseen on vielä muutama kuukausi tehokasta treeniaikaa jäljellä. Ja todellakin tehokkaasti aion nämä kuukaudet viettää. Olen kyllästynyt löysiin ruippakäsiin, sileään vatsaan ja selkämakkaroihin. Olen kyllästynyt tuntien tuloksettomaan venkutukseen salilla. En nauti harrastuksestani tällä hetkellä pätkääkään, enkä jaksa enää perustella itselleni neljä kertaa viikossa miksi minun kaikesta vastenmielisyydestä huolimatta täytyy raahautua salille. Ratkaisu: Tule apuun Max-OT!!! Jep jep, luitte oikein; back to basics, back to Max-OT! Ja nyt on aivan turha laittaa kommenttia olenko out of my mind, koska olen kanssanne täysin samaa mieltä ja vastaus on kyllä. Tämän lisäksi on myös toinenkin kehoprojekti meneillään, aloitettu itseasiassa eilen ja jatkettu menestyksekkäästi vielä tänäänkin. Projektin nimi on "Kärsimyksen maksimointi" ja tavoitteena hukata mahdollisimman monta rasvagrammaa ennen 1.12. starttaavaa Tukholman reissua. Niin, elelin tossa muutaman viikon surussa ja pellossa, ja onnistuin siinä samalla kartuttamaan entisestään kesästä vamman myötä kertynyttä rasvamassaa. Mitta vaan loiskui ylitte ja nyt on aika ottaa jälleen asia haltuun. Ja mikäs sen mukavampi motivaattori kuin hehkeänä Stocikseen ja entistä hehkeämpänä ja muodikkaampana kotio! Ja siitä voikin sitten toivottavasti jatkaa kiristelyä kohti seuraavaa etappia; Oi jospa kerran sinne Satumaahan käydä vois... ;)
  • vkon keskipaino 56,5 kg
  • vkon maxpaino 57,1 kg
  • vkon minpaino 55,9 kg

2 Viestiä:

Klo 11/07/2005 08:59:00 ap., Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Niinpä niin, mietityttää, kuinka noin fiksu ja älykäs nainen voikin olla noin tyhmä (TOS).

 
Klo 11/07/2005 12:09:00 ip., Blogger Hermis kirjoitti...

Idiootin elämä vain on yksinkertaisempaa ja hauikset isommat!

Jos ei parane hyvällä, niin tuskin pahenee pahallakaan. Jos näin tekee, niin on vain aika vaihtaa alaa ja move on. Miksi pistää aikaa, vaivaa ja rahaa asiaan, joka ei anna mitään vaan ottaa viimeisetkin. Tämä on ratkaisu tänään, huomenna tilanne on ehkä jo toinen ja tilanteen mukaan eletään.

Takana kaksi max-OT -treeniä ja aamulla olin pakotettu ottamaan särkylääkettä, jotta ylipäätään töihin pääsin. Kärsimys on maksimoitu. Keho ei ehkä kiitä, mutta sielu lepää, spirits are high and I feel alive :). Puolentoista tunnin nautinnolla jaksaa taas muutaman kuukauden kipua.

 

Lähetä kommentti

<< Pääsivulle