Aamupahoinvointia

Voihan itku! Monta tuntia tehokasta "työaikaa" olen tänä aamuna hukannut yllättäen ilmantuneen pahoinvoinnin kourissa. Tämä on ensimmäinen testi kykenenkö jo johonkin järkevään tai pystynkö yleensäkään olemaan vertikaaliasennossa. Ainakin viisi kertaa on pahoinvointiaalto heittänyt mut takaisin peiton alle, josta sitkeästi olen yrittänyt jälleen raahautua koneen ääreen. Eiliset sössimiset harmittavat vieläkin ja haluaisin päästä jällleen tositoimiin. Olen syitä etsivä ja selityksiä vaativa ihminen, joka epätoivoisesti haluaa ja yrittää ymmärtää syy-seuraussuhteita. Miksi? on melko usein käytetty sana sanavarastossani. Ja tänä aamuna kysymys kuuluu:"Miksi olen pahoinvoiva? Miksi oksettaa niin julmetusti ja päässä pyörii kuin pahimpina krapula-aamuina 15 vuotta sitten?" Vastauksen luulen, uskon ja epäilen löytyvän malarialääkityksestä. Eilen illalla oli toiseksi viimeisen tabletin vuoro. Ensi viikolla otan sitten viimeisen. Onneksi tänään EI ole salipäivä. Ja ilokseni istun yhä tässä ruudun edessä :) Hyvää Ystävänpäivää niille, joille se jotain merkitsee.

Näin ajatteli Hermis klo 2/14/2004 12:49:00 ip.