Hiipuvia voimia

Uuuuuh... sivujen apdeittaus alkaa vähitellen käymään voimille ja vaikuttaa jopa yöuniin. No tietysti se vaikuttaa kun istuu puoli yötä koneen ääressä ja kun pääsee sänkyyn asti niin mieleen tulee taas tuhat uutta juttua, jotka pitää muistaa. Ja nämä tuhat uutta juttua sitten... ne kiusaavat koko loppuyön niin, että aamusta täytyy jo ennen kukonlaulua päästä takaisin koneen ääreen ennen kuin jutut unohtuvat ja muistuvat mieliin jälleen seuraavana yönä. Onneksi loppusuoralla ollaan jo. Todennäköisesti. Siis siinä tapauksessa, että en ikuisena perfektionistina jää viilaamaan kaikkia niitä pieniä ärsytyksen kohteita, joita muut eivät todennäköisesti edes huomaa. Yritän nyt kuitenkin edetä asenteella, että homma hoidetaan nyt näin ja viilataan sitten jälkeenpäin. Muuten ei valmista tule tekemälläkään... Salilla edelleen väännetään piiiitkiä sarjoja sopivilla painoilla. Kroppa näyttää ja tuntuu kamalalta. Odotan innoissani ja samalla kammoan pumppiviikon alkamista. Lihakset ovat edelleen tyhjät (no ei mikään ihme tällä treenillä!) ja voimat tipotiessään. Kauhistuneena mietin tänään tangon alla maatessani ensi viikkoa ja niitä 15-20 lisäkiloa, jotka tankoon pitäisi silloin ladata. Taitaa rimakauhu iskeä... Ojentajat tuntuvat olevan tämän hetken heikoin lenkki, joka ihmetyttää sikäli, että ne ovat olleet kohtalaisen vahvat. Treenasin tänään rintaa, olkapäitä ja ojentajia, eikä paljoa mieltä hivele kun punnerrukset tyssäävät ojentajiin. Noh, onneksi siihenkin on lääke keksitty ja sen lääkkeen nimi on etukäteisväsytys! Vaaka näyttää kamalia lukemia ja se ah, niin kaunis vatsakin on taas tipotiessään! Eipä kovin hyvältä tulevaa dieettiä ajatellen tämä tilanne näytä. Pohdimme tänään hieman myös dieetin kohtaloa tutun pt:n ja vakisalin omistajan kanssa. Tai lähinnä aikataulutuksesta oli puhetta... Mutta siitä lisää tuonnempana suuren dieettipohdinnan yhteydessä ;)

Näin ajatteli Hermis klo 2/19/2004 08:09:00 ip.