Oi niitä aikoja

Mistä tietää tulevansa vanhaksi? Siitä, että yhä useammin muistelee niitä vanhoja hyviä aikoja. Vanhat hyvät ajat tulivat tänään mieleen myös salilla. Kyllä meno oli toista 10 vuotta sitten. Parempaa. Kai. HC-salilla soi AC/DC ja miehet olivat MIEHIÄ; isoja köriläitä rumissa verkkareissa (samanlaisissa kuin minä vielä nykyäänkin ;)), jotka eivät turhia löpisseet. Väänsivät vaan rautaa naama punaisena, otsasuonet pullistellen miehekkäiden karjahdusten saattelemana. Hikeä oli joka paikassa; paidan etumuksessa, ilmassa, penkillä, pisaroina lattialla... Tänään meno oli toista. HC-salin puolella treenasin edelleen, mutta MIEHET puuttuivat. Sen sijaan mankassa räppäsi joku Pikku G tai Fintelligens, ilma oli sakeana teinitestosta (ja murkkuhiestä ;)), reisitaskuhousut roikkuivat polvissa ja jorinaa riitti vielä hulluna huutavan räppärin äänen päälle. Yritin epätoivoisesti keskittyä treeniin, mutta jatkuvasti oli joku "finninaama" jaloissa pyörimässä ja painot missä lie. Lähinnä siinä mihin sattuivat viimeisen sarjan loputtua uudelta uljaalta sukupolvelta jäämään. Ihmettelin, mitä helvettiä tämä porukka täällä tekee. Käyvät kai salilla. Nojoo, tällaistahan tämä on. Elämä kulkee eteenpäin ja fossiilin on vaan roikuttava mukana. Tai jäätävä suosiolla pois kärryistä.

Näin ajatteli Hermis klo 2/16/2004 03:46:00 ip.