WannaBe BB

2006-09-23T21:36:00.000+03:00

Elämä jatkuu osoitteessa http://hermis.wordpress.com/. Varhainen rautakausi on ohitse. Oli aika vaihtaa julkaisualustaa Bloggerista WordPressiin. Tervetuloa WannaBe BB:n Keskiselle rautakaudelle!

Fighter

2006-09-19T08:33:00.000+03:00

Terveyden kanssa taistelen edelleen. Ja elän päivän kerrallaan. Teen aamumittaukset, vertaan eiliseen, analysoin ja mietin mihin mä tänään kykenen. Limaa irtoaa edelleen, yskittää, niiskuttaa... mutta nämä ovat nyt huolista pienimpiä, ns. normaalia taudin tässä vaiheessa. Edelleen jatkuva ödeema ja ilmeisesti siihen liittyvä bradykardia aiheuttavat päänvaivaa eniten. Lääkäri ei ota kantaa, ei tee testejä, ei määrää lääkkeitä... No mutta, harvoinpa mulle on lääkäreistä mitään hyötyä ollut. Olen itse oma lääkärini ja toivottavasti edes joskus oikeassa. Jos en, niin voin syyttää vain itseäni ja sen kanssa on aina helpompi elää kuin muita syyttäessä. Mun mielestä. Nestettä kerääntyi viime vkolla muutamissa päivissä viitisen kiloa, 10% kokonaispainostani. Jalkoja pakottaa, särkee, sukanvarret uppoavat nilkkoihin, jalat ovat jäykät ja muodottomat, koko keho on muodoton ja olo ahdistava. Nyt paino on pudonnut viime päivinä ensin 700 g, sitten 600 g ja tänään 1,1 kiloa vuorokautta kohden eli parempaan suuntaan ollaan menossa. Tieto siitä pitää mut kai jotenkin järjissäni. Kolmessa päivässä siis -2,4 kiloa. Pari on vielä normaalitilanteeseen jäljellä. Eilen illalla lähdin kävelylle toiveena saada nesteitä hieman liikkeelle. Lähtöpuuhia tehdessäni (pukiessani ym. touhutessa) syke oli 50. Kävelin 7 kilsan lenkin tälle jalanmitalle kohtuuripeästi ~6,2 km keskituntivauhdilla. Keskisyke oli 96, maksimisyke ylämäkitsemppauksesta huolimatta 117. Normaaliarvot ovat ~15-20 pykälää ylempänä. Lenkin jälkeen olo oli.... heikkohappinen ja unelias, huimasi. Pelotti mennä nukkumaan eikä siitä oikein mitään tullutkaan sydämen harvoja lyöntejä kuunnellessa ja tunnustellessa. Tänä aamuna olo on kuitenkin taas astetta parempi. Hiukan rintaa puristaa, leposyke maaten 47, seisten 50-52. Melko matalat arvot näinkin pienikokoiselle naisihmiselle. Miehillähän taitaa tuo sydän läpättää muutenkin vähän vähemmän ;). Ja paino tosiaan enää 2-2,5 kiloa oletettua "normaalia" ylempänä. Tällaisen turvotuksen saan tavallisesti aikaiseksi kunnon sokeritankkauksella (nyt hh nesteiden minimoimiseksi alle 100 g/vrk, kalorit 1300-1400). Tarkkailu jatkuu, eikä oloa luonnollisesti paljoa helpota muutamia vuosia sitten todettu, sittemmin kadonnut (?) mitraaliprolapsi; liittyvätkö oireet virustulehdukseen vai läppävuodon pahenemiseen vai johonkin muuhun... sydänlihastulehdus? En tiedä, enkä välitä, kunhan vaan oireet häviävät, olo normalisoituu ja pääsen jälleen urheilemaan tavalliseen tapaan.

'Cause it makes me that much stronger Makes me work a little bit harder It makes me that much wiser So thanks for making me a fighter Made me learn a little bit faster Made my skin a little bit thicker Makes me that much smarter So thanks for making me a fighter Christina

Niin, mä mietin vaan, että mikä elämänläksy mulla on vielä oppimatta? Joillakin tuntuu olevan hyvinkin vahva käsitys siitä, mutta ei, mä en suostu luopumaan siitä, mikä mulle on tässä elämässä eniten iloa tuonut ja nautintoa antanut. Piste.

Who is The Winner!?!

2006-09-15T21:08:00.000+03:00

Lääkärireissu venähtikin peräti kaksi ja puolituntiseksi (+ matkat 1 h). Aika hyvin kun vastaanottoaikaa on kuitenkin varattu vain 20 min/asiakas. Ja täytyy kyllä sanoa, että mielummin olisin kotona relaillut kun odotustiloissa seiniä ja muita kipeitä ihmisiä katsellut. Lääkärikäynti oli... hmmmm, mielenkiintoinen. Ensimmäiseksi diagnoosiksi ylävatsakipuihin tarjottiin myyräkuumetta (no okei, onhan näitä muitakin oireita tässä ollut ;)). "Ootko tonkinu maata tai ollut myyrien kanssa tekemisissä viime aikoina?". "Ai näillä kynsillä vai...? Ei, en oo. Ei oo mun laji.". Itse tarjosin tietysti pahinta vaihtoehtoa eli jonkinlaista maksatulehdusta ja pyytelin maksa-arvokokeita. Mutta ei kelvannut mun diagnoosi lääkärille, joka loppujen lopuksi päätyi sappikivikohtaukseen. Mä ihmettelin, että voiko sellanen kestää viisi päivää, ja kuulemma näin sitkeellä mimmillä voi (olin ekaa kertaa ko. lääkärin vastaanotolla ja jäin kyllä ihmettelemään, mistä hän tuon "sitkeän mimmin" tempaisi). Noh, hyvä että tajusi etten lääkäriin ihan hevillä hakeudu. Menen vasta kun oma pää alkaa sekoamaan kaikenlaisista epäilyistä ja kun on ihan pakko. Noh, sappikivet näkyisivät verikokeessa, joten sinne sitten ja purkkiin pissimään. Suljettaisiin samalla se myyräkuume pois kuvioista. Eipä ollut sappikivikohtaus ei. Eikä ollut myyräkuumekaan. Veriarvot olivat yllättäen jälleen kerran loistavat; CRP ja leukosyytit olivat reippaasti alle viitearvojen ylärajaa (laskeneet siis tiistain kohonneista arvoista taas normaaleiksi). Hemoglobiinikin oli kaikesta rääkistä ja dieettaamisesta huolimatta edelleen 141 (kesäkuussa myös 141, joulukuussa 149). Ja varmaankin paras uutinen näiden tulosten perusteella on se, että tauti on kuin onkin selätetty ILMAN ANTIBIOOTTEJA. Hyvä mä!!! Jopa lääkäritäti myönsi, että tein oikean ratkaisun jättäessäni pillerit lunastamatta. Melkein jo eilen sorruin, mutta onneksi hienoisesta epävarmuudesta huolimatta pystyin pitäytymään alkuperäisessä suunnitelmassa. Ja tänäänhän en enää edes harkinnut tabujen hakemista. Lämpö on pysynyt 37,3:ssa, räkää ja limaa irtoaa edelleen, mutta olo on selkeästi terveempi. Paitsi tämä vatsakipu ja turboilu :/ Paino on kivunnut viime viikon 53,6 kgsta tämän aamun 58,3 kiloon.... Jaa-a, enpä muista milloin olisi tuollaisia lukuja tarvinnut vaa`asta viimeksi katsella. Ei ainakaan tämän vuoden puolella.. Ehkä joulumätön jälkeen. Thank god, että ei ollut edes ajatuksissa kivuta huomenna lavalle. Sinne ei oikeasti olisi ollut mitään asiaa. Mutta tämäkin on taas hyvä osoitus siitä, mitä kaikkea voi yhtäkkiä, täysin ennalta-arvaamatta tulla eteen. Kaikkeen, myös siihen pahimpaan, on syytä aina varautua. Turha siis aina moittia mua tästä! Syytä turvotukseen ei lääkäri osannut kertoa eikä sille ainakaan vielä mitään tehdä. Inhaa... Vaatteet eivät mahdu päälle :(. Kyselin kortisolin vaikutuksista, mutta lekuri oli asiasta enemmän pihalla kuin mä. Ja vatsan osalta päätyi nyt sitten vatsalaukun oireiluun, johon sain vahvoja haponestäjiä. "Kokeillaan viikonlopun ajan ja tulet sitten maanantaina uudelleen elleivät kivut helpota.". "Sä osaatkin varmaan sanoa jos kyseessä on lihaskipu. Kun oot nyt yskinytkin.". Joo osaan; ei ole lihaskipua tämä kipu nähnytkään ja alkoi jo ennen kuin edes aloin rykimään keuhkonpalasia pellolle. En kai mä nyt lihaskivun takia lääkäriin lähtisi! Sen kestän ihan ilman pillereitäkin. Pakko kestää ellei halua päivä toisensa jälkeen vetää nappia naamaan. Sitä paitsi, lihaskipuhan on jopa nautittavaa ;) Että silleesti. En tullut taaskaan oikeastaan hullua hurskaammaksi, vaikka taudin eteneminen positiiviseen suuntaan ihan paperilla nähtynä kovasti mielialaa nostattikin. Ja tietysti oma mieli koetuloksista vähän rauhoittui. Mutta vielä lepäilen rauhassa ja annan tämän rääntuotannon laantua ennen kuin suuntaan taas salille ja lenkkipoluille toteamaan kuntovauriot.

2006-09-15T10:08:00.000+03:00

Minäpä suuntaan kohtapuoliin nokkani jälleen kerran kohti Mehiläistä. Ylävatsakipu ja huikea turvotus eivät jätä rauhaan, joten lienee nyt oman mielenrauhan vuoksi parasta käydä kyselemässä asiaa "viisaammilta". Yök... :/

Stayin` Alive

2006-09-14T20:56:00.001+03:00

Näinhän se on, että elämä voittaa sittenkin. Jossain vaiheessa. Kolme päivää (su-ti) luulin satavarmasti tekeväni kuolemaa, eilen jo parempi ja tänään taas astetta pirteämpi eli päivä päivältä kuluu sängyssä yhä vähemmän aikaa :). Aikaa, aikaa... ja malttia, eipä siihen juuri muuta tarvita. Paitsi lepoa. Mä en tajua mihin meillä on nykypäivänä niin hemmetinmoinen kiire? Hautaan? Kyllä sinne pääsee. Ei huolta. Antaa tämä sairastaminen taas vähän perspektiiviä elämään. Vielä kun tuon omantunnon soimaavan äänen saisi jotenkin vaiennettua. Se se jaksaa kolkuttaa. Siitäkin huolimatta, että luulee tuntevansa viikatemiehen viitan helmoista viriävän ilmavirran vilvoittavana ylikuumennella ihollaan. Huomasin moneen otteeseen olevani kananlihalla. Mutta tänään siis jo elossa. Päänsärky yritti hiipiä taas takaraivolle ja etulohkoon jomottamaan, mutta tällä kertaa tahto oli jo voimissaan ja sain sen häivytetyksi ilman kemikaaleja. Kuume heiluu edelleen 37,5 tienoilla, mutta limaneritys alkaa jälleen olla hallinnassa. Tosin niistäessä ja yskäkohtauksen osuessa tietää takuuvarmasti vielä olevansa kaikkea muuta kuin terve. Aamusta tällaisen kohtauksen jälkeen kävin vakavan keskustelun itseni kanssa. Niin, ne päänsisäiset äänet yrittivät kumpikin tahoillansa saada mut vakuuttuneeksi siitä, miksi mun pitäisi ja miksi mun ei pitäisi aloittaa antibiootteja samantien. Se oli taas se kuuluisa kiire kun meinasi yllättää. En vaan olisi enää jaksanut sairastaa yhtään minuuttia kauempaa ja yritin löytää the easiest way out. No mutta, eihän helpoin tie eikä matalin aita ole koskaan tielleni osuneet, joten enpä luovuttanut nytkään. Antibiootit ovat edelleen apteekinhyllyllä. Vatsa on kipeä (liittynee räkätautiin, ainakin venezuelalaisen tohtorin mukaan ja vähitellen mäkin alan häntä uskoa) ja mä olen turvoksissa kuin kaksi päivää joessa maannut ruumis. Näytänkin samalta. Jep, reilua plus neljää kiloa näyttää vaaka ja suunta on ylöspäin. Syömiset ovat kuitenkin olleet hallinnassa; ~1300 kcalria ja hiilarit alta 150 gramman. Syy ei siis ole siellä. Ainakaan suoranaisesti. Kortisonin vaikutusta lähinnä jäin miettimään.... Selvää en jaksanut ottaa. Mutta paremmasta voinnista kertoo myös se, että ajatus on tänään pyörinyt massaruokavalion ympärillä ja sen suhteen alkaakin olla jo selvät sävelet. Strategia on valmiina, ruokavalion runko on valmiina, vain ajoitus puuttuu. Eli nyt täytyy ensin saada tämä keho jonkinlaiseen tasapainoon, todeta damage done ja päättää sitten jatkosta. Koska kovasti haluaisin päästä aloittamaan massan puhtaalta pöydältä, niin vilkkuipa mielessä sellainenkin ajatus, että pitkittäisin dieettiä kuukaudella ja jatkaisin siistiä, hallittua massaa tammikuun loppuun (ehkä pidemmällekin tuloksista riippuen) ja siirtäisin sitten taas takaisin kiristelyvaihteelle. Noh, ennen ensi vuotta ehtii tapahtua vaikka mitä, joten turhan syvälle on turha mennä etukäteen. Siinä vaan käy usein juuri näin. Eletään siis tilanteen mukaan, vaikka joku raami ja ajatus tulevaisuuden suunnasta onkin hyvä pitää mielessä. Päivän hitti: Hunajaiset uuniomenat ja Kidius -vaniljavanukas! (puoli purkkia vaan ;))

Mitäs me punaposket; Jaspi ja mä!

2006-09-13T12:43:00.000+03:00

Diipadaapaa: Käväisin eilen lääkärireissulta palatessani pikaisesti kaupassa täydentämässä olemattomiksi huvenneita ruokavarastoja. Ilokseni huomasin Jaspien taas rantautuneen marketin laariin, joten niistä sitten laarista kaksin käsin parhaat pois päältä rohmuamaan. En oikeasti olisi tarvinnut omenan omenaa, koska niitä löytyi vielä kotoakin muutama kilo. Mutta Jaspi onkin Jaspi enkä vaan voinut itselleni mitään. Jaspeista intoillessani tosin jäivät tonnikalat hyllyyn, mutta ehkäpä äippä kipaisee muutamat purkit tänään tuomassa. Ja onhan tossa toi kilon kalkkunanfilerulla. Itse en todellakaan jaksa nyt kuoriutua yököstä ja lähteä mihinkään haahuilemaan. Niin, mutta niistä Jaspeista :). Asettaessani komeaa Jaspi -pussiani vaa`alle ilmestyi jostain sellainen täysin tuntematon, haalaripukuinen, työmiehennäköinen hyypiö taakseni olan ylitse kuikuilemaan. Mä jo ehdin päässäni ärsyyntyä ja aattelin itekseni, että mitä v****a hemmo käy kyyläilemään. Joo, eilen oli olo aika huona ja rautaiset hermot lyhyenä ;) Haalariheppu: "Niin, mä tässä vaan, että kotimaisia omenoitako ostat?" Mä: "Joo.. noita tosta laarista." Haalariheppu edelleen olkani yli kuikuillen: "Mitäs se kotimainen oikein maksaa?" Mä: "Ihan liikaa maksaa. Tanskalaisia saat tosta halvemmalla." Haalariheppu: "En mä omenoista välitä, mutta mikä on likalle liikaa?" Mä: "No kolme euroa!!!" (osoitan samalla kiukkuisena laariin kiinnitettyä lappua, jossa lukee 2,99 €/kg) Haalariheppu: "No onhan siinä omenalla hintaa... Mä just ajoin 500 kiloa pellolle. Omenaa." Mä: "Ai, heitit sitte tonniviissataa pellolle? Oisit tuonu mulle, mulle ois kyllä kelvannu. Omena." Haalariheppu hyllyjen taa häviten: "En mä jaksa nähdä omenoitten vuoksii vaivaa..." Okei... Kaikenlaista tallaajaa kanssa, jotka yleensä eksyvät mun juttusille juuri silloin kun olen rähjäisimmilläni ja siitä johtuen myös epäsosiaalisimmillani. Äipän mukaan olen tosin epäsosiaalinen aina. Kuulin vielä työmiesporukan suunnittelevan päivän sapuskoja itselleen; nakkikeitosta päästin jauhelihamakaronilaatikon kautta jauhelihapihveihin, kun sitä munaakin löytyy. Juupa juu... ;) Terveydentilatiedote: Etenee, mutta hitaasti etenee. Kuume tipahtanut 37,5 asteeseen ja räkää, sitkeää ja kauniin vihreää sellaista, tulee päästä ja suusta. Limainen yskä haittaa nukkumista ja jomottava päänsärky kaikkea muuta (aivo)toimintaa. Olen päivä päivältä enemmän turvoksissa. Jopa mulle tunnusomaiset lommoposket ovat hävinneet ja tämäkös taas pisti huolestumaan, jotta onko kyseessä jotain muutakin kuin pelkkää flunssaa kun vatsakin on kipeä ja rintaan välillä pistää, ahdistaa, eikä saa henkeä. Pahimmat angstit lienevät purkautuneen viime vuorokausina näkemieni väkivaltaunien kautta. Sanomattakin selvää lienee, että se väkivaltainen osapuoli olen ollut minä. Rumaa. Antibioottien aika ei mielestäni ole vielä. Katson perjantaihin ja pohdin sitten tilannetta uudelleen. Myös kaikenlaista pientä projektintynkää risteilee mielessä, mutta vielä ei ole voimia eikä varmuutta lähteä tuumasta toimeen. Kehojuttuihin kuitenkin liittyy ja koska vaatii pientä investointia, niin mietin vielä, jotta kenelle lähtisin tässä edullista mainostilaa tarjoamaan ;). Jokin yhteistyökuviokin saattaisi innostaa... Päivän hitti: Omenoiden ohella tänään uppoaa myös pastilli!

Putkitulehdusta ja muuta negaa

2006-09-12T20:05:00.000+03:00

Aamulla herätessä oli kurkkukipu valahtanut ylärinnan tienoille. Kipua komppasi repivä yskä, jota yritin viimeiseen asti pidätellä. Tiesin, että yskiminen toisi vedet silmiin. Kivusta. Korvissakin tuntui omituiselta; ei särkyä, mutta kummaa poksumista ja aristusta. Kuumetta ei päivän alkaessa ollut kamalasti, päivän mittaan kylläkin sitä on ollut yhä enemmän. Olipa likan taas aika pakata itsensä auton rattiin ja suunnata jälleen kerran täysin vajaakuntoisena Mehiläisen lääkäritädin vastaanotolle. Just in case. Millään en olisi jaksanut. Olisin halunnut vielä jatkaa jo kolme vuorokautta jatkuneita uniani sen sijaan, että olisin lähtenyt zombaamaan tuota saatanallista 60 kmrin ajomatkaa. Turhan takia. Noh, kai se sairaslomatodistus oli haettava. Samat jorinat, samat tutkimukset, sama diagnoosi, mutta myös jotain uutta; ensimmäistä kertaa miljoonaan flunssaan oli verikokeen tulehdusarvo noussut. Samoin leukosyytit olivat koholla. Loppuviikko petilomaa ja Atsitromysiinit päälle. Täti antoi antibioottien aloittamiselle armonaikaa huomiseen, minä saatan tarkkailla tilannetta hieman pidempään. Prkl, että piti nyt mennä keuhkoputkeen tämä tauti. Kurkkukivun ja räkätaudin olisin vielä handlannut suhteellisen hyvin, mutta tulehdus keuhkoputkessa vaikeuttaa kyllä liikuntojen aloittamista huomattavasti. F.U.C.K! Mä olen yrittänyt olla miettimättä kehoa, mutta vaikeaahan se on. Näin sitä taas ryssittiin viikossa monen kuukauden heavy hard work... ja ihan oikeasti pistää tämä ajatus kyyneltä tippumaan. En ole vielä kertaakaan onnistunut siirtymään dieetiltä massalle suunnitelmien mukaan vaan aina on tullut jotain stnan tautia tai vammaa väliin. Ja näppiksestäkin loppuu patterit! Ja ihan turha tulla sanomaan, että ei se kunto mihkään viikossa tai kahdessa häviä, koska se on paskapuhetta! Mulla on silmät päässä, vaaka kunnossa ja tuntuma kehoon tallella. Normaali tilanteessa peli tuskin olisi menetetty, mutta kuten eräs rakas (? ;)) ystäväni tuppaa aina vertaamaan näitä viritettyjä kehoja Räikkösen menopeliin, niin pientenkin säätöjen vaikutus vaan on ihan eri luokkaa kuin kansan laatuauto Ladaan. Kuukausia äärimmäisissä olosuhteissa, päälle tankkausta, tautia ja totaaliliikkumattomuus, niin soppa on sekaisin. Jokainen itsensä äärimmäisin keinoin tiukaksi dieetannut tuntee ja tietää "pesusieniefektin", jonka vaikutus alkaa välittömästi narua höllätessä. Jep, mä olen tällä hetkellä täysin samassa pisteessä peilin, vaa`an ja vaatteiden suhteen kuin nelisen kuukautta sitten. Yhtä ainutta vatsapalaa ei ole paljaalla silmällä erotettavissa. Osa on varmasti nesteitä, osa ehkä jotain muuta. Se selviää aikanaan, kunhan tilanne tästä joskus normalisoituu. Mutta monta tuskaisaa kärsimyksen tuntia on taas tultu vietettyä... turhaan. Olen yrittänyt miettiä niitä v***n positiivisia asioita ja pitää motivaatiota yllä siinä kuitenkaan kovin hyvin onnistumatta. Ja kyllä, tämä ON mulle elämää suurempi asia, vaikka se ei sitä kellekään muulle olisi. Viis siitä mitä muut tästä asiasta ajattelevat. I just don`t care! Mä olen rehellisesti vihainen, katkera, pettynyt, vittuuntunut ja täynnä kaikkea muuta negaa. Aikani aion nyt rypeä itsesäälissä ja kadehtia muita.. vaikkapa tulevan viikonlopun kisoihin terveenä ja hyväkuntoisina suuntaavia. Taidanpa itse jättää tälläkin kertaa masokistisen itsekidutuksen väliin. Mutta tsemppiä kaikille kisalavoille kipuaville viimehetken viimeistelyihin! Niin, ja olenhan mä tässä viime päivien kivun ja kärsimyksen tulessa myös kokenut jonkinlaisen valaistuksen. Vai pitäisikö puhua uudelleenvalaistumisesta, koska mielestäni olen tämän saman asian keksinyt jo monta kertaa aiemminkin; asiat tärkeysjärjestykseen!!! Ja korkeimmalla listassa, kaikkien muiden tärkeiden asioiden edellä lukee: MINÄ. Ja mun keho ;)

Dead, död, tot...tai ihan vaan kuollut

2006-09-11T15:01:00.000+03:00

Täällä ollaan, edelleen kuumeessa ja kotona. Vimeiset puolitoista vuorokautta olen käytännössä viettänyt sängyssä; nukkuen, maaten, kattoon tuijottaen, kissaa silittäen, kuumetta mitaten, vääntelehtien, kiukutellen ja jälleen kerran elämän epäoikeudenmukaisuutta pohtien. Lopulta luovuttaen. Joo... tällä hetkellä ei yhtään millään ole yhtään mitään v***n väliä, kunhan saan vaan olla rauhassa ja nuolla omat haavani umpeen. Pistin taas kerran elämän katkolle. Jatkan sitä sitten kun olo tuntuu jälleen ihmismäiseltä. Tämä on muuten loistava tapa toimia. Kehitin metodin aikanaan keuhko-operaatioiden yhteydessä ja olen sitä siitä lähtien tarvittaessa käyttänyt. Silloin oli elämä katkolla puolitoista vuotta, nyt riittänee viikko. Tai pari. Eikä kyse oikeastaan ole mistään sen kummemmasta kuin antaa itselleen rauhan sairastaa ja keholle aikaa toipua. Ilman häiritseviä taustatekijöitä. Nyt täytyy käyttää tilaisuus hyväkseen ja tilittää, niin kauan kun jaksuja riittää. Sain napin avulla kuumeen ainakin hetkeksi alle 38 asteen. En enää kestänyt sitä julmettua päänsärkyä. Kävin kaupassa, söin. Nyt on valitusvirren vuoro. Se tavallinen tarina; kuumetta, kurkkukipua, räkää, päänsärkyä, lihassärkyä, kehonkipuja, aivosärkyä... kipua, särkyä, jomotusta, kolotusta, kivistystä, pakotusta, tuskaa... KÄRSIMYSTÄ! Väliin vähän teetä, Indian Chai-Lattea. Muuten kaikki "normaalia", vain nenästä silloin tällöin pulpahtava ruskeanpunainen kiinteää sammakonkutua muistuttava mönjä saa sydämen hakkaamaan hieman kiihkeämmin. Josko sieltä nyt tulisivat sitten ne limakalvopaksunnokset, arpikudokset ja kaikki muu ylimääräinen samalla ulos, niin säästyisinpä ainakin ikävältä leikkaukselta, jossa limakalvot oli kaiketi tarkoitus anyway kaapia puhtaaksi. Selfmade operation. Cool! Huomenna olisi ollut lääkärikäynti Meikun korvapolilla, mutta siirsin nyt sitten sitäkin tämän elämänkatkoksen vuoksi ;) Tänään olisi ollut myös tärkeä työkoulutus, mutta aamukuudelta kuumepäissä pistin itseni etusijalle ja velvollisuudentuntoni hyllylle, eikä sen jälkeen paljoa tarvinnut arpoa menenkö vai en. En mennyt. Vaikka mun siellä projektivastaavana olisi ehdottomasti pitänyt olla. Hankala tilanne kaikin puolin ja "sairastuitpa sattuvasti" -kommentteja odotettavissa. Mä nimittäin kieltäydyin tuosta tehtävästä, jonka johdosta saimme Big Bossin kanssa asiasta ei-niin-mukavan riidan aikaiseksi (hmmm... emme muuten ole kommunikoineet sen jälkeen, aikaa kinasta on viikko.). Yhteenoton tuloksena mut sitten yksipuolisesti määrättiin kyseisestä projektista vastaamaan ja nyt luonnollisesti tämä poissaolo näyttää hieman omituiselta. Noh, ihan sama... Olisikohan tässä taas aika painua vällyjen väliin.. Keho kyllä hoitaa tämänkin asian kohdilleen, kunhan minä vaan muistan antaa sille tarpeeksi aikaa hoitaa hommat ja maltan pysyä poissa pilleripurkkien ääreltä. Viime vuoden antibioottihäslääminen on vielä tuoreessa muistissa. Nyt en hötkyile. Ei tässä elämässä mihinkään niin kiire saa olla, että pitää oma keho matkalla myrkyttää. Pojat kainaloon ja petiin!

Voihan rähmä ja räkä!

2006-09-10T10:13:00.000+03:00

Se siitä parin tunnin sunnuntai -aerosta sitten :/. Kyllähän mä tätä osasin jo odottaakin, mutta silti ketuttaa kuin pientä oravaa ://// Olen flunssassa. Parin päivän treenitauosta tullee parin VIIKON treenitauko. En ole jostain syystä niitä ihmisiä, jotka selviävät 3-4 päivän sairastamisella, vaan tässäkin asiassa kun kerran jotain tehdään, niin tehdään se sitten kunnolla ja ryvetään oikein pohjamutia myöten. Aaaaarrrrgggghhh!!! Juuri kun eilen illalla mietiskelin, että kolme viikkoa aikaa --> loppukirin paikka --> ryhdistäydyn aerobisten suhteen ja jatkan loppuajan matalilla kaloreilla ilman tankkausta. Nyt täytyy vaan parhaansa mukaan yrittää unohtaa tuollaisia koskaan ajatelleensakaan. Samoin viikon liikuntasuunnitelma on vitutuksen minimoimiseksi parempi jättää tässä vaiheessa pohtimatta ja lähinnä katsoa päivä kerrallaan mitä tästä nyt sitten taas tulee. Suurimman ongelman tällä hetkellä muodostaa viime päivien syömiset, jotka ovat täyttäneet tarkoituksensa paremmin kuin hyvin. Kutakuinkin kolmisen kiloa plussalla olen enkä pääse liikunnalla hiilareita tyhjäämään. Vaihtoehdot ovat tiukistelua ajatellen jokseenkin vähissä; syödä suunnitelmien mukaan ja ottaa takapakkia tuloksissa tai jättää syömättä ja vaan toivoa parasta. Eli toivoa lähinnä syömättömyyden tyhjentävät hiilarit. Nojoo, pelkällä niukalla proteiini-rasva -ruokavaliollakin voisin ajatella kokeilevani. Näin voin ainakin minimoida olemattoman lihasmassan menetystä.. Ei prkl, mitä kikkailua ja minkään toimivuudesta ei ole mitään takeita... Sokkona sotaan! Ja tiedänpä vielä millaisia henkisiä taistoja tässä on edessä, kun "kaikki tai ei mitään" -ihmisenä kipeänä dieettaaminen EVVK! Suklaalevystä ja kermakaakaosta minä mieluiten tässä tilanteessa lohtua hakisin :(. Kattellaan kuin mimmin käy... Tosin mielessä olisi myös aivan loistava sairasajan projekti, joka on kummitellut mielessä jo jonkin aikaa, mutta jolle aikaa ei vaan tunnu löytyvän sitten millään ;)

Suoritustauko

2006-09-09T22:16:00.000+03:00

Takana kahden päivän treenitauko tietystä syystä, mutta ihan omasta tahdosta ja hyvältä tuntuu :). Paaaljon sokeriruokaa ja löböilyä keskellä mehtää eikä yhtään (?) ahdistusta. Vau! Noh, viime viikot onkin ollut jotenkin rikkinäinen olo. En tiedä korjaako tämä sitä, mutta mukava breikki on kuitenkin ollut. Piti ihan käydä treenilokia läpi ja tsekkailla koska mulla viimeksi on ollut kaksi peräkkäistä treenivapaata. Eihän siitä nyt niin kovin kauan sitten ollutkaan, kun Göteborgin reissun vuoksi oli pakko breikata, mutta sitä ennen olen viimeksi pitänyt useamman päivän treenivapaata huhti-toukokuun vaihteessa 4 päivää sairastelun vuoksi. Monta kesäviikkoa on mennyt kokonaan ilman lepopäivää, useampi kolmen viikon katkeamaton putki treenikirjanpidosta löytyy, mutta tavallisestihan se on tuo yksi vapaa viikkoa kohden ollut. Eipä sitä tässä "flow`ssa" oikein itse tajuakaan kuinka vähillä levoilla tulee puskettua viikko toisensa jälkeen eteenpäin... Treeni vaan vie mimmin mennessään :)

*****

Lukaisinpa tuossa myös Katrin blogimerkinnän, jossa hän sivusi suorituskeskeisyyttä. Noh, mä olen ehdottomasti suorituskeskeinen ihminen (joskin tunnen ja kuvittelen tämän lisäksi olevani myös paljon muuta) ja olen useasti itsekseni pohtinut suorittamista. Mä olen oman suorittamiseni kanssa täysin sujut enkä häpeile millään tavalla myöntää nauttivani suorittamisesta, rankaisevani, palkitsevani ja arvottavani itseäni MYÖS suoritusteni perusteella (ajatusmallina esim. tein tänään suunnittelemani treenin --> hyvä tyttö! --> tein treenin tehokkaammin ja paremmin kuin olin ajatellut tekeväni --> hemmetin hyvä tyttö! TAI treeni jäi tänään väliin koska en töiltä enää ehtinyt enkä jaksanut --> LOOSER! --> olishan mun pitänyt jaksaa, koska olin tälle päivälle treenin suunnitellut ja ajatellut --> THE BIGGEST LOOSER!!! --> "rangaistukseksi" aamulla 10 km:n lenkki ja illalla treeniattitudea mallia Raivohärkä ;)). Mä en ole koskaan kuitenkaan tajunnut miksi on niin huono juttu olla suorituskeskeinen ihminen?! Miksi hemmetissä se on muka jotain paheksuttavaa ja tuomittavaa? Miksi omaa suorittamista täytyy jatkuvasti muille selitellä? Miksi joidenkin on niin vaikeaa ymmärtää ja hyväksyä, että suorittava (ja kontrolloiva ;)) ihminen voi olla ihan fine ja onnellinen? Suorittaminen ja sisäiset "pakot" eivät ehkä sovi kaikille, mutta voisiko siltikin olla sellainen pieni mahdollisuus, että ihmiset ovat kuin ovatkin erilaisia ja toiset vaan tuntevat elävänsä väkevämmin suoritusten kautta? Tämä asiaa taitaa kuulua kategoriaan "turha selittää kun kukaan ei kuitenkaan ymmärrä". On myös hyvin mahdollista, että10 vuoden kuluttua luen tämän tekstin ja mietin mikä idiootti olenkaan ollut ja kuinka kukaan koskaan on voinut edes ajatella noin hölmöjä. No mutta.. se on sitten sen ajan murhe ;). Joojoo, kyllähän myös oma sisäinen suorittamispakko tuo paineita ja luo stressiä, mutta en nyt sitäkään pitäisi automaattisesti pahana asiana. Tämä on vain yksi tapa elää ja mun mielestä sen pitäisi olla ihan yhtä hyväksyttävää kuin minkä muun tahansa elämäntavan. Ja on totta, että en itsekään kaikkea "kummallista" hyväksy tai ainakaan purematta niele, mutta yritän ainakin. Tai yritän yrittää, heh... vaikka usein my way onkin THE ONLY way. Pointtina kuitenkin se, että tehkööt muut mitä lystäävät niin kauan kun eivät olemisellaan tai toiminnallaan häiritse mun tekemistäni. Mainittakoon vielä, että suorittaminen sinällään ei ole mulle mikään arvo (hlökohtaisella arvolistallani ei siis lue suorittaminen tai suorituskeskeisyys), mutta toki moni itselleni arvokas arvo siihen liittyy. Ja Katrista poikkean myös siinä, että laatu menee mulla kaikessa tekemisessä ehdottomasti määrän edelle. Ei siis auta, että treenaan 15 tuntia putkeen (vaikka se ehkä siltä joskus saattaakin näyttää ;)), jos en ole tehnyt treeniä hyvin, siihen keskittyen ja laadukkaasti. Jos ojentajadipin kaikki tavoitesarjat toteutuvat volyymilta yli odotusten, mutta menevät rinnalle, niin treeni on käytännössä (ja teoriassa ;)) aivan persiistä ja hyödytön, nolla, zero, nada...

*****

Tiukistelua jäljellä periaatteessa 21 päivää, mutta käytännössä todennäköisimmin 25 päivää. Aikaisemmin väitin tiukistelun jatkuvan lokakuun loppuun, mutta se nyt oli taas ihan täyttä bullshittiä eli syyskuun loppua silloinkin tarkoitin, vaikka koomassa ihan jotain muuta kirjoitin :D. Joo, eli tiukistelua Itävallan reissuun saakka ja sen jälkeen varovainen (?) siirtyminen massalle. EDIT klo 23.37: Noniin ja heti (kuten niin usein käy ehdittyäni hetken asiaa pohtia, heh..) joudun korjaamaan tai tarkentamaan sanomisiani mitä tuohon suorittamiseen tulee. Eli ajattelin jälleen kerran hommaa ihan liikaa treeninäkökulmasta. Eli kyllähän muakin suunnattomasti ottavat päähän tehokkuusyhteiskunta ja suorittamispaineet, jotka ovat lähtöisin jostain ulkopuolisesta tekijästä, muualta kuin itsestäni. Ja esityisesti hermoa painaa silloin kun joudun aikataulu- tai kustannussyistä tinkimään korkealle arvottamastani suorituksen tai lopputuloksen laadusta.

Käypi hermoon

2006-09-07T21:18:00.000+03:00

Turboviikot jatkuvat. Tavallisestihan tämä tällainen jakso kestää noin 7-10 päivää. Nyt on 7. päivä menossa, joten ehkä jo ensi viikolla helpottaa. Mitään järjellistä syytä en nyt pysty ongelmaan kehittämään, mutta onko tuo niin väliksikään, kun tässä ei kuitenkaan auta muu kuin odotella ja katsoa mitä tapahtuu. Ikävältähän tämä tietysti tuntuu.. Nii-in, nimenomaan tuntuu, jos ikävältä näyttääkin. Aamulla ei saa turvotukselta silmiä auki, koko ajan väsyttää, jalat ovat edelleen lyijyä, treeni ei kulje, lenkeistä ei voi haaveillakaan kun turvotukselta jalkoja särkee jatkuvasti ja ne eivät yksinkertaisesti tottele pään antamia käskyjä. Vähän niinkuin painetta olisi koko kehossa. Siis muuallakin kuin aivokopassa. Noh, saliaerobiset sentään sujuvat joten kuten hammasta purren... Ja nyt jos mulla olisi järki päässä ja rohkeutta sydämessä, niin hölläisin hieman. Mutta kun ei... Koska oikeastaan aika auttomaattinen reaktio on vähentää syömisiä ja lisätä liikuntaa toivoen sen auttavan asiaan. Eipä se mitään auta.. Olo on vaan entistä kehnompi :( Mä inhoan sairaalakeikkoja, myös ihan sinänsä vaarattomia sellaisia. Tietysti sairaalaympäristöön liittyy aivan liian paljon tuskallisia muistoja, asioita, jotka olen piilottanut syvimpään sisimpääni. Joku käski käsitellä nämä tuskalliset kokemukset, mutta se joku ei varmaankaan ymmärtänyt ettei se nyt ihan tosta noin vaan käy. Pitäisi vähän miettiä minkä hirvittävän työn olen ylipäätään tehnyt saadakseni ne asiat piiloon ja pois mielestä. Sairaalareissuihin liittyy paljon muitakin "ongelmia". Ensinnäkin sinne ei huvita yhtään lähteä. Toisekseen sinne pitää lähteä aina kesken työpäivän kun olisi miljoona muutakin asiaa hoidettavana. Entäs sitten se auton sijoittaminen aina täpötäydelle parkkipaikalle? Iiiiiso ongelma ja vaikka kuinka varaan muka riittävästi aikaa, niin sitä ei kuitenkaan koskaan ole riittävästi vaan vastaanottoaika lähenee ja paniikki kasvaa parkkipaikalla ympäri pyöriessä ja kirotessa, kun joku muu taas vei juuri sen mun paikan nenäni edestä. Tänään päädyin sijoittamaan auton johonkin pusikkoon, paikkaan, joka ei ollut mikään parkkipaikka. Siitäkin huolimatta kävin kuuliaisesti lunastamassa parkkimittarista lipukkeen ja arvoin taas aikani, jotta kauanko menee ja mistä taskunpohjalta löytyy sopivan kokoista kolikkoa. No sitten, seuraavaksi alkaa häröily pitkin poikin megalomaanisen rakennuksen käytäviä. Missä missä missä on se oikea paikka?! Ja minkä väristä viivaa pitikään seurata? Ja mihin se viiva nyt katosi? Olenko oikeassa hississä? Olenko oikeassa kerroksessa? Kummasta hissin ovesta mun pitää poistua, siitä joka on nenäni edessä vai siitä jonne takaraivoni osoittaa? Ja missä on taas se prkleen vaaleanpunainen viiva?! Kumpi noista punertavista se olikaan? Miksi tämä ovi ei aukea kiskomallakaan? Pitääkö sitä työntää? Ai, tossa on toi keskellä käytävää katosta roikkuva naru... ja tossa toinen... Okei, vedän molemmista. Yhtäaikaa. Pitääkö mun kertoa jollekin, että olen täällä? Tossa käsketään täyttää joku lappu. Lysähdän tuoliin uupuneena ja samassa jostain tyhjästä ilmestyy hoitsu, joka kertoo paitsi, että mä olen myöhässä, niin myös että he ovat myöhässä. Odottele ihan rauhassa, kutsutaan sitten nimeltä. Great.... se helvetin parkkiaika on kohta ummessa. No en kyllä lähde enää sinne pusikkoon laukkaamaan, maksan sakot. Jep jep, näinhän se menee ja sitten itse sähköpetiin. Eli hermojen kuntoa sitä tällä kertaa mitattiin, ensin sähköiskuilla ja sitten tunkemalla miljoona neulaa kipeästi lihaksiin. Ja vielä piti siinä alkaa pullistelemaan neulat lihaksissa. Sattui. Kyllä. Ja kohta olivat suojapaperit taas liimautuneet kiinni kylmää hikeä pukkaavaan ihoon. Mutta jotain hyvääkin sentään :). Mittauksen suoritti harvinaisen fiksu ja kärsivällinen nuori naislääkäri, joka jaksoi vastata kattavasti ihan jokaiseen mun omituisista kysymyksistä. Olen taas paaaaaljon viisaampi. Mihin tätä viisautta oikein alkaisi tunkemaan ;). Mutta mielenkiintoisinta mun mielestä oli se, että mä olen nyt reilut vuoden päivät potenut hermovammaa, jota mulla ei mittausten mukaan ole! Hehee... Hermot olivat YLIHYVÄSSÄ kunnossa; niitä oli paljon, olivat paksuja(?) ja ne toimivat äärettömän sukkelaan. Ihan jokainen. Ihan kaikkea selitystä en ymmärtänyt, mutta mulle riitti kun tohtoritäti sanoi, että "Sulla on rautaiset hermot! Huomattavasti paremmat kuin tarvitsisi ollakaan!". Ylpeänä toistin kollegoilleni tohtoritädin sanat. Toisella kollegallani oli vastine valmiina: "Onhan sun hermot ihan hyvät, mutta kun ne on niin stnan lyhyet!" :D

2006-09-06T16:38:00.000+03:00

Miten TURBOROTTA selätetään?!

Vinkkejä? Anyone...?

Maken synttäreillä

2006-09-05T08:55:00.000+03:00

Hermeliinin ensimmäinen julkinen esiintyminen on tapahtunut! Olin nimittäin Supermassa Savolaisen synttäreillä Oulussa ja kyseessä eivät olleetkaan mitkään ihan pienet pirskeet. Koko Suomen body -kansa oli tietysti paikalla ja esiintymässä Nightwish oikein Turusen Tarjan voimin. Illan juontaja poimi myös Hermiksen juhlakansan joukosta ja näin tuli tämä nainen tutuksi kaikille paikalla olleille. Itselleni mieleen jäivät kaikkien huippujen joukosta erityisesti Toivon Raija ja sitten tämä Jyväskylän poika Juha Hulmi, heh. Niin niin, untahan se vaan oli, mutta pelottavan todellista sellaista :D. Kivat olivat pirskeet! P.S. Oikeasti Make viettää synttäreitään muuten helmikuussa eli en tiedä mistä olen tämän juhlan tähän hätään kehittänyt ;)

Pupujussina ees taas pompin...

2006-09-04T21:37:00.000+03:00

Uuuuaaah, mikä treeni! Olipa homma sellaista poukkoilua, että en ole varmaan koskaan elämässäni tehnyt niin sekaista treeniä. Ei enää koskaan rintaa syysmaanantaille! Salilla olivat taatusti kaikki kylän voimamiehet punnertamassa 10 minsan sarjapalautuksilla penkkiä ja minä loikin pitkin poikin salia yhdestä lihasryhmästä toiseen kuin pupu pimeällä auton valokeilassa. Tavallisesti olen hyvinkin tarkka liikkeiden suoritusjärjestyksestä, mutta jos tänään olisin pitänyt orjallisesti ohjelmasta kiinni, niin olisin salilla vieläkin (aloitin sentään jo klo 17). Ja jos normaalisti teen nätisti ensin rinnan, sitten olkapäät ja lopuksi vatsat, niin tänään hypin ees sun taas rinta- ja olkapääliikkeiden väliä ja teinpä jopa kesken viparisarjan pari sarjaa ristitaljaa. Siis ennenkuulumatonta!!! Ja kaikki painot olivat luonnollisesti myöskin täysin hakusessa kun yllättäen esimerkiksi yleensä ensimmäisenä tehdystä penkistä ei treenin loppupuolella noussutkaan rauta tavalliseen tapaan. Hui! Taisi sinä muutama sydämenlyönti jäädä säikähdyksestä väliin tangon jämähtäessä rinnan tasoon. Melkein ;). Jotenkin sain sen kuitenkin vääntelehtimällä ja kääntelehtimällä ketkuiltua ylös. Mutta muuten oli oikein mukavaa siellä voimamiesten joukossa uudessa topissa säntäillä ;D Nyt on kyllä hermovamman hermo niin tiukalla, että helpotuksesta saan huokaista ettei yläkroppaa tarvitse rasittaa muutamaan päivään. Selkeästi lepopäivää tähän käsi- ja rintatreenin väliin tarvitsisin, mutta tällä(kin) viikolla piti hieman järjestellä treenejä muuhun elämään sopivammaksi. Keho tuntuu muuutenkin olevan melkoisen sekaisin eikä olo ole ollenkaan hyvä. Tiedän, että vielä on turha huolestua, mutta en voi silti olla miettimättä olenko taas jo stressannut (tai treenannut ;)) itseni tukkoon :(. Noh, josko nyt kuitenkin yrittäisin pysyä rauhallisena ja katsella tässä vielä puolitoista vuorokautta. Ei pitäisi toivoa liikoja, mutta kovasti olisi vaan mukavaa päästä hommassa taas parin viikon pysähdyksen jälkeen eteenpäin. Saatan olla sinnikäs, mutta kärsivällisyys ei ole koskaan ollut parhaita puoliani. Kärsimättömyydestä sentään räpsähtää täydet 10 pojoa :D

2006-09-04T15:48:00.000+03:00

Jaahas, sitä tuli näköjään eilen dipattua ihan jollain muilla kuin ojentajalihaksilla, heh. Noh, raivopäissään ei aina kerkiä keskittyä kohdelihakseen. Sitä kun riuhtoo vaan vailla ajatusta menemään. Mutta onpa mukava mennä tänään vääntämään penkkiä, juu... Omituista turboilua keskikehossa edelleen.. Hmph! Josko vielä muutaman päivän katselisi ja alkaisi vasta sitten huolehtimaan. Lauantaina tuli kuitenkin mätettyä ihan kohtuudella. Tai siis niin.. kaikkea muuta kuin kohtuudella :D Ja nälkä jatkuu. Aterioiden pilkkomisstrategiasta huolimatta. Sitä paitsi kotimaiset omenat vaan on niin älyttömän hyviä! Työkaveri oli tuonut muovikassillisen mukanaan ja minä rohmusin niistä puolet mukaani :)

Gorillaraivoa

2006-09-03T21:20:00.000+03:00

Aaaaarrrrrggghhhh!!! Mua kyllä vituttaa nyt IHAN kaikki!!! Treeni sentään meni tässä apinan- vai pitäisikö sanoa gorillanraivossa hyvin. Vain hermovamma oli itseni ohella kiukkuisempi kuin pitkiin aikoihin. Mistäköhän se kertoo...? Noh, mä tiedän kyllä, mutta jätän tällä kertaa tämän samaisen asian jankkaamisen sikseen. Ja sitten niitä elämää suuremman vitutuksen aiheita, olkaapa hyvät.

viikonloppu on ohitse ja sunnuntaita on tuttuun tapaan vietetty minuuttiaikataulua noudattaen, vielä on yksi työasia hoitamatta, vaikka nukkumaan jo tekisi mieli
katin roikale oli oksentanut poissa ollessani pöydälle
jos eilen näytin gorillalta, niin tänään näytän gorillalta, jolla on mammutin jalat, perse ja keskivartalo... uujee...
Hermiksestä ei sitten tule treeni- eli pumppikuvia, koska meidän salilla kaikki on niin saatanan vaikeeta
salituttu oli katsellut vanhoja kuviani ja kertoi kuinka älyttömän hyvässä kunnossa olen joskus ollut. Siis What The Fuck?! Mun mielestä mä olen elämäni parhaassa kunnossa NYT, mutta siitä ei tietenkään voinut sanoa. Okei, ehkä lihaa on hiukan vähemmän kuin joskus keskiajalla otetuissa kuvissa, mutta kokonaisuus on huomattavasti tasapainoisempi. Ja parempi ;)
vituttaa oma hölösuu, joka innostuksissaan kertoilee uteluihin ummet ja lammet, ja alkaa vasta jälkeenpäin miettiä, että mitä helvettiä mun elämä ja mun suunnitelmat kenellekään idiootille kuuluu, kun tarkoituksena on viime kädessä käyttää tietoja vain ja ainoastaan mielipahan tuottamiseen. Koska mä oikein opin?!
PT, joka utelee mun treeni- ja ravintoasioita voidakseen soveltaa niitä mitä ilmeisimmin kisoihin tähtäävään valmennettavaansa. Ja taas minä innostunut ääliö kerron ensin kaiken ja mietin vasta sitten. Mielelläni neuvon ihmisiä, mutta veetuttaa, että joku muu käärii fyrkat käyttämällä multa ihan ilmaiseksi saamaansa infoa. Stna! Joo joo, oma moka, I know I know, mutta voihan sitä veitsen terää vielä vähän kääntää.
miljoona henkilökohtaista asiaa, jotka varmasti kiinnostaisivat kaikkia paaaaaljon enemmän kuin tylsät treenikuviot, mutta jotka eivät vain kuulu tänne. Heh, vähänkö oon ilkee!!! Mutta joo, tämä oli vaan muistutus siitä, että mulla ihan oikeesti on myös muuta kuin treenielämää. Hyvän ystäväni kanssa niitä tänään puhelimessa laskettiin ja tulokseksi taidettiin saada 4-6 elämää + ne pari muuta. Vai mitenkäs se nyt menikään keltamusta Ampiainen...? ;D (insider, sorppa ;))

Jos mulla olisi valta, voima ja kunnia, niin hävittäisin taas vaihteeksi kaikki ihmiset maan päältä. Onneksi ei ole. Jossain vaiheessa saattaisin kuitenkin tuntea oloni yksinäiseksi ja tulla katumapäälle eikä koskaan voi olla varma riittävätkö voimat enää entisen palauttamiseen. Mutta ilkeät, kateelliset, laiskat, selittelevät, pahansuovat, loukkaavat ja selän takan kieroilevat tyypit saavat multa kyllä vapaaliput hevon helvetttiin. Ugh!!! Olen puhunut. Enkä aio edes pyytää sanojani anteeksi. Ehkä teen sen huomenna.

Ja sitten alkavan viikon liikuntaplania vielä ennen niitä työasioita.

Su aamu: Saliaero 2 tuntia
Su ilta: Hauikset, ojentajat
Ma ilta: Rinta, olkapäät
Ti ilta: Aero
Ke aamu: Aero ???
Ke ilta: Jalat (takareisipainotteinen)
To ilta: Selkä, trapsit (päivällä ENMG)
Pe aamu: Aero ???
La: Vapaa

Kansa vaatii..

2006-09-02T21:02:00.000+03:00

...nestetäytteisiä lihapullakuvia, joten annetaan nyt sitten kun kerran niin nätisti tällä kertaa vaadittiin (Jaso ;)). Tältä se näyttää kun reilut 3000 kcalria, joista 70% sokeria, on vedetty napaan ja pistetään kameran varteen Äippä, joka ei perusta kamerasta (ei tiedä mitä sillä tehdään ja miten ;)) ja vielä vähemmän meikäläisen harrastuksesta saati sitten kehosta. Tänään olin hänen silmissään GORILLA... joopa joo. Mutta lisää lieventäviä asianhaaroja; kuvat otettu kylmänä, omenapiirakan ja englanninlakupussin äärestä juuri nousseena, mahdollisimman nopeasti ärsytyksen minimoiseksi, hiilari- ja naishormonien aiheuttamassa nestepöhössä ja niissä kuteissa, jotka nyt vierailulla päällä sattuivat olemaan valaistusolosuhteisiin ja Äipän kameran käyttöön puuttumatta. Toivottavasti saan jossain vaiheessa näytille myös ihan kunnon posekuvia lihat pumpissa, läski ja nesteet minimissä. Mutta niitä odotellessa on tyytyminen näihin. Toivottavasti "Kansa" sai mitä halusi ;) Kiitokset vielä Äipälle :). Kyllä mä sulle GORILLAT vielä näytän! Odotahan muutama kuukausi ;)

Kooma

2006-09-02T20:31:00.000+03:00

Huh! Rankka viikko takana eikä tänään ole paljoa helpottanut. Tein eilen illalla etureisipainotteisen jalkatreenin ja jotenkin homma luisui käsistä ja treenistä tulin kovin jalkatreeni aikoihin. Aikomuksena oli tehdä sellainen keskinkertainen treeni, koska jalat eivät ole tällä hetkellä prioriteettilistalla kovinkaan korkealla. Mutta treeni kulki hyvin, mitäpä sitä pidättelemään! Lisää rautaa tankoon! Syynä treenin sujuvuuteen lienee aerobisten vähyyden vuoksi pitkästä aika "levänneet" koivet. Oli paukkuja ladattavaksi :) Tänään aamulla olo ei enää ollutkaan niin voimantäyteinen. Jalat olivat jo kipeät ja väsyneet, mutta siitä huolimatta suuntasin lyhyelle lenkille, jotta edes yhden lenkin viikkoon saisin. Big mistake... Jalat olivat alusta asti puuduksissa ja lyijypainoin varustetut. Parin kilometrin jälkeen ajattelin jo jättää leikin kesken, mutta jostain ilmestyi eteeni joku mies hölkkäämään ja sain hieman extrapuhtia roikkuessani kannoilla. Taas mentiin puhtaasti mielen voimalla. Jaloista ei oikeasti ollut yhtään mihinkään... 4 kilsaa ja mä oli dead. Olen edelleen. Kipeä ja dead! Lenkin ja suihkun jälkeen vetäisin napaani sipulipatongit, pussillisen Turkin Pippurin Firewood -salmiakkinamuja ja kaksi Jacky makupalaa. Ennen puolta päivää olin taas jo unten mailla, josta heräilin aivan umpihiessä reilun kahden tunnin jälkeen. Hyvä hyvä! Kehon polttokoneistot olivat käynnistyneet. Tankkauspäivinä on aina ellei nyt ihan hiki, niin ainakin kuuma ja sydän jumpsuttaa hurjana rinnassa. Niin ja lihakset häviävät alta aikayksikön sinne jonnekin nestekerrosten alle. Keskivartalosta tulee yhtä tasapaksua makkaraa. Loppupäiväkin on mennyt lähinnä koomaillessa. Ja syödessä :). Mitään järkevää en ole aikomuksista huolimatta saanut aikaiseksi ja nyt harmittaa, että viikon ainoa oikea vapaapäivä alkaa olla viettetty. Huomenna on taas kiire. Olen ollut tajuttoman väsynyt... Jotenkin pitäisi ymmärtää ettei voi tehdä kaikkea samanaikaisesti. Ei ainakaan sata lasissa ja täydellisesti. On vaan niin hemmetin vaikea luopua oikein mistään... ja puolihuolimattomasti en ole koskaan osannut tehdä mitään. Hiukan tässä jo mietin josko kävisin palkankorotuksen sijaan keskustelemassa pomon kanssa nelipäiväisestä työviikosta. Tai jostain muusta järjestelystä, joka mahdollistaisi keskittymisen paremmin tähän urheilijaelämään. Tosin saattaa olla, että erikoisjärjestelyiden myötä stressitasot vaan nousevat. Viimeiseen kahteen viikkoon ei ole kehossa tapahtunut yhtään mitään. Olen ollut ne viimeiset kaksi viikkoa töissä ;). Alunperin ajatus oli tiukistella syyskuun puoliväliin asti tähtäimessä Classic Bodybuildingin painorajat, jotta olisin voinut arvioida kehon koostumuksen kisoja ajatellen. Sen jälkeen oli tarkoitus pitää kaksi viikkoa "kehovapaata" ja jatkaa lokakuun alusta max-OTlla eli lissää lihhoo eriyisesti sinne mihin se "kuntoarvion" mukaan olisi tarpeen. Nyt dieettaan todennäköisesti tuloksettomasti lokakuun loppuun ja siirryn siitä suoraan massalle. Lähden lokakuun ensimmäisen viikon jälkeen 3 päivän työmatkalle Itävaltaan, joten se olkoon sitten se kehon pitkän dieetin jälkeen kaipaama loma. Hiukan harmittaa, kun homma alkoi jo sujumaan kohtuuhyvin... aika lähelle kisapainoa olisi olleet mahdollisuudet. Nyt en viitsi enää sellaisista haaveilla ja aiheuttaa itselleni lisästressiä. Se lähtee mikä lähtee ja that`s it! Veikkaan jäävän 53 kilon tienoille... :////// Ruokavalioonkin pitäisi saada hieman muutosta. Jos on koko ajan nälkä niin sitten täytyy viilata syömisiä niin, että voi syödä koko ajan! Nyt olen epätoivoisesti yrittänyt soveltaa loma-ajan ruokailuja työpäiviin ja se ei vaan suju, joten JOTAIN pitää tehdä. Jotain PITI tehdä. Tänään, mutta aivot ja koko kroppa ovat vaan jotenkin niin jäässä. Hirvittää ajatellakin huomisaamun pitkää aerobista... auts...

2006-09-01T18:54:00.000+03:00

Vähänkö on tylsää olla umpiturvoksissa juuri silloin kun paketti uusia treenivaatteita kolahtaa postilaatikkoon!!! Murrr...

Loput alut

2006-09-01T12:34:00.000+03:00

Väsyttää... syöpötyttää... NÄLKÄ! Koko ajan. Enkä tiedä onko tuo nyt sitten sielullista vai kehollista nälkää. Molempia? Tämä viikko ei ole ollut kovin hyvä. Kehollisesta näkökulmasta. Mie tahon takaisin lomalle! Juuuuu, pääsenhän mä sinne sitten taas. Ensi vuonna. Ärgh! Ulkoisesta olemuksesta lienee tällä kertaa parempi vaieta kokonaan. Onneksi tekosyitä tilanteeseen kuitenkin riittää yllinkyllin. Niillä saa mukavasti itsesyytökset hiljennettyä. Olen samanaikaisesti täysin kyllästynyt tähän tiukisteluprojektiin ja aivan paniikissa, että "Hui! Kohta se loppuu!". Kun sitä nyt vaan taas haluaisi kaiken. Kerralla, samaan aikaan ja mahdollisimman nopeasti. Heti. Levotonta. Tässä pitäisi vähitellen alkaa tekemään myös ihan oikeita päätöksiä asian kuin asian suhteen, loppuelämän suhteen. Ja lopettaa taas tämä kesän jäljiltä haahuilu. Vaikka mun mielestä syksy = kaiken loppu, niin useassa mielessä se on myös monen alku. Hyvä aikaa aloittaa projekti jos toinenkin ;). Niinjoo... tänäänhän tosiaan on syksyn ensimmäinen päivä. Yök! :/// Ainiin, niitä töitä... joopa joo... tosiaan... No josko vielä muutaman tunnin rutistaisi! <-- Itsetsemppausta ja oman pyllyn potkintaa!

2006-08-31T18:49:00.000+03:00

Jos mulla olisi hätäkahva, vetäisin siitä just NYT!

2006-08-29T22:13:00.000+03:00

Menisivätpä seuraavat 5 viikkoa nopsaan! Monestakin syystä... Mutta ennen kaikkea koska tapasin tänään salilla piiiitkästä aikaa aina yhtä hyvässä kunnossa olevan (treeniä tai ei) Ison Tanskalaisen ja sovimme alustavasti, että kunhan minä pääsen näistä dieettikotkotuksista ja saan itseni ajetuksi More Muscle -ohjelmaan sisään, niin otamme jonkin aikaa taas treenisessioita yhdessä. Can`t wait! He is soooooo inspiring!

2006-08-28T21:16:00.000+03:00

Sinne meni 60 € suteen... Kolme minuuttia crossaria ja lantio yhtä jumissa kuin ennen käsittelyä. Hoitopäivinä kannattaa tietysti mennä treenaamaan... Ja varsinkin takareidet. Sj mave rulettaa ja lukot tykkää! Ou jee... :/

Liikuntasuunnitelma vko 35_06

2006-08-28T18:34:00.000+03:00

Nojuu, enpä mä sitten eilen mitään suunnitelmia ehtinyt postaamaan :/. Enkä oikeastaan ehtisi nytkään; takareidet odottavat ;). Mutta hyvä ettei eilen sen enempää aikaa löytynyt, koska tänään kaikki suunnitelmat menivät yllätys, yllätys, töiden vuoksi aivan uusiksi. Eli tältä tämä homma nyt näyttää:

ma: takareidet
ti: rinta + olkapäät (työmatkalla Lohjalla)
ke: vapaa (työmatkalla Porisss..)
to: selkä + trapsit
pe: etureidet (ehkä lyhyt lenksu ennen duunia)
la: aamuaero ja tankkaus???
su: aamuaero ja illalla hauikset + ojentajat

Aerobiset treenit ovat aika vähissä. Taas kerran joudun toeteamaan, että bad, bad, bad... Keskiviikon syömiset hiukan arveluttavat (piiiitkä päivä tiedossa ja mut kuulemma yritetään pitää "poissa jaloista" pitkän lounaan ja tiheiden kahvituokioiden varjolla, heh...), samoin torstaina olen lupautunut lounastamaan yhteistyökumppanin kanssa. Saamari! Tänään olin "hermotohtorilla" ja käynti oli kohtalaisen mielenkiintoinen, koska aamulla kiireessä pukeutuessani en muistanut koko asiaa ja valitsin tilanteeseen jokseenkin sopimattomat alusvaatteet. Voi nolous... Päivällä yritin mieskolleegalta tiedustella pitäisikö asia heittää leikiksi (yrittää keventää tunnelmaa?) vai marssinko vaan muina miehinä herran eteen pyllistelemään (joo... selkärangan tilanne tsekataan ennen ja jälken hoidon kurottamalla sormet terapeutin edessä varpaisiin = pyllistämällä ;)). Päädyin siihen "muina miehinä" -vaihtoehtoon... ja yritin unohtaa koko asian siinä kovin hyvin kuitenkaan onnistumatta, koska totta helvatussa lantio ja SI-nivel olivat taas umpijumissa ja pakaroita leivottiin siihen malliin, että vedet tulvivat silmistä ja muutama kiljahduskin pääsi. Pöksytkin olivat ties missä... Noh, vahingosta viisastuu. Ensi kerralla liikenteessä taas mummoalkkareissa! :D Myöskin leukaperien "avaaminen" oli uusi ja ihan mielenkiintoinen, mutta pikkasen pelottava juttu. Siinä TODELLA luottamus terapeuttiin punnittiin. Pelosta huolimatta kykenin luottamaan. Nyt olo on keveä ja pää pyörii taas kuin pöllöllä eivätkä jalatkaan enää puudu. Kiva! :)

2006-08-27T18:52:00.000+03:00

Virtaa riittää, aikaa ei... murrrr!! Sain aamulla sumun hälvenemistä odotellessani loppuvuoden treenisuunnitelmatkin valmiiksi, mutta ties koska ehdin niitä postailla :(. We`ll see... Josko ainakin tämän viikon suunnitelmat tänään saisi... Mutta nyt salille päivän tokan treenin kimppuun! Käsien kuritusta tiedossa! Yeah!!! :)

Itsetyytymättömyys

2006-08-26T16:24:00.000+03:00

Lueskelin ajankulukseni (hehee, onpa mukava sanoa näin!) ruotsalaisen fitness -tähden Linda Fodorin blogia ja ihastelin tuorehkoa hääkuvaa (oih, Linda on niin nätti, toivottavasti mäkin näytän yhtä hyvältä jos SE päivä tässä elämässä joskus koittaa, heh). Silmiini pisti kuitenkin ennen kaikkea seuraava lause:

Nu när jag tycker bättre om mig själv, tror mer på mig själv, BERÖMMA mig själv och även lärt mig se samband kan jag använda min tid till att må bra och när jag mår bra kommer lyckokickarna och när lyckokickarna kommer kan jag använda den extra energin till att prestera bättre i träningen.

Yllättävää! Miksi mä en ole koskaan voinut ajatella, että Lindan kaltainen nuori, nätti, menestynyt upeakroppainen nainen ei olisi aina pitänyt itsestään, uskonut itseensä ja ollut itselleen kiitollinen kaikesta saavuttamastaan tai voinut ylipäätään kehossaan ja mielessään hyvin? Tätä taitaa olla yleisemminkin liikkeellä lajin harrastajien keskuudessa ;) Ehkä itsetyytymättömyyden voisi myös ajatella olevan osa lajia, sillä kuten olen aina sanonut, siinä vaiheessa kun on kuntoonsa täysin tyytyväinen eikä löydä mistään enää mitään parannettavaa voi yhtä hyvin lopettaa. Ei ole enää mitään mitä tavoitella. Tyytyväisyys tappaa motivaation, halun voittaa itsensä. Näin. Mun mielestä.

Viikon ajatukset

2006-08-26T12:46:00.000+03:00

Uuaaaah! Karmea viikko takana. Mutta niin kai se aina on, ensimmäinen loman jälkeinen viikko. Ja asiaa ei todellakaan helpottanut yhtään herätys maanantai -aamuna klo 4 ja sitä seuraavat pari vuorokautta reissussa. Eikö ensimmäinen työviikko ole tarkoitettu vasta ajatustasolla totuttautumiseen taas kuukausia kestävään työarkeen? Mihin katosi se pehmeä lasku? Joopa joo... kyseessä oli teoriassa ja käytännössäkin vuoden tärkein työmatka, ja koska sekä ajatus, että vieraat kielet tuntuivat olevan vielä melkoisen ruosteessa, niin kerroinpa heti kättelyssä "tärkeille herroille" tilanteen ja helpotin huomattavasti omia paineitani. Joku jopa totesi, että on ihailtavaa, että olen loman jälkeen vähän eksyksissä, heh... Niin kuulemma pitääkin olla. Ja mä olin. Hyvällä omallatunnolla. Ehkä juuri siksi kaikki sujuikin niin mallikkaasti :) Kaikki muu paitsi syöminen ;). Noh, mullahan on edelleen sopimus itseni kanssa, että riittää, että reissuilla stressaan työasioista eikä mun silloin tarvitse enää miettiä syömisiä tai treenaamista. Ne ovat "vapaapäiviä" tässä mielessä. Näin vältyn paitsi itseni stressaamiselta, niin myös kiusallisilta tilanteilta, joissa joudun joka käänteessä selittämään miksi en syö tai tee sitä ja tätä tai miksi teen niin tai näin. Oman porukan kanssa homma on ok, mutta asiakkaiden kanssa selittely tuntuu lähinnä kiusalliselta. Ja koska näitä työmatkoja ei kuitenkaan ole kuin muutamia kuukaudessa, niin en ahmimisellakaan ;) pysty torpedoimaan paljoakaan. Jos mitään. Noh, musta on viime kuukausina kehittynyt aivan loistava tankkaaja, joten syömäni ruokamäärät kyllä herättivät hieman ihmetystä :D. Kun hotelliaamiaisella muut tyytyivät lähinnä yhteen croissanttiin ja kahvikuppiin, niin nautin minä hyvillä mielin koko repertuaarista. Sen jälkeen ei enää ihmetelty, miksi mä varasin aamiaisen nauttimiseen kokonaisen tunnin kun muille riitti siitä ajasta puolet. Olin siis ensimmäisenä aamiaspöydässä ja poistuin viimeisenä :D. Siinä sitten tunnin aikana sain upotettua munakokkelit, pekonit, nakit, lihapullat, paistetut punaiset tomaatit ja vihreät pinaatit, lautasellisen puuroa omenahillolla, hiukan mysliä maidolla, jogurtit, leipää kurkkuineen, lihaleikkeleineen ja juustoinen, useamman lasin appelsiinituoremehua, kupin teetä, kasan hedelmiä ja palanpainikkeeksi vielä kanelipullan. Olin aamiaisella poikkeuksellisesti vain hihattomassa paidassa ilman jakkua ja tehdessämme lähtöä hotellilta päivän ensimmäiseen palaveriin kyseli asiakkaan edustaja, josko olin kisoihin tähtäämässä. Olipa loistava tilaisuus heittää pientä vihjettä pomon suuntaan, joten vastasinkin, että ei tässä kerkiä mihinkään kisoihin valmistautumaan, kun työ haittaa niin pahasti harrastuksia ;). Vitsinähän asian tietysti heitin ja niin sen kaikki käsittääkseni myös ymmärsivät, vaikka kyllähän siinä puolitotuuskin piilee... Kun viikko alkoi noin epätavallisissa olosuhteissa, niin onpa tämä loppuviikkokin mennyt jokseenkin persiilleen sekä syömisten että vähän myös treenien osalta. Keskiviikkona tuli mentaalisyistä skipattua rinta- ja olkapäätreeni, joten nyt on ollut melkoinen kurominen. Pyrin tekemään maksimissaan kaksi salitreeniä peräkkäisinä päivinä ja pitämään sitten puntista välipäivän, mutta katsotaan nyt miten tässä käy, kun ensi viikkokin vaatii työmatkan vuoksi vähän sumplimista. Hiukan olen treenijärjestystä tässä muuttanut... Noh anyway, viime viikolla ei tiukistelun suhteen tapahtunut edistystä, mutta ei nyt oikeastaan tullut takapakkiakaan. Kai. Eli mun pitäisi kaiketi olla tilanteeseen tyytyväinen, mutta kun en tietystikään ole. Eilen räpiköin selkätreenin läpi (heh, ai räpiköin, hyvinhän se meni, vaikka kipeä rinta hiukan haittasi) ja päälle vielä saliaeron, jota ei tietystikään pitäisi tehdä varsinkaan kun kaloreita säästelläkseni skippasin vielä palautusjuoman. Mutta eipä ollut perjantai -iltana muuta tekemistä. Ja tietystä syystä halusin kuitenkin pitää itseni kiireisenä ja kaiketi vielä väsyttääkin itseni siinä samalla aivan läpikotaisin. Unta ei kyllä paljoa tarvinnut ootella ;) Mutta niin, kroppa on siis aivan pyllystä. Tai ei kai aivan, mutta U got the point, didn`t U? Vain ylävatsa miellyttää tällä hetkellä omaa silmää. Ongelma lienee omissa odotuksissa; jotain paljon enemmän PITÄISI näkyä ja tapahtua, mutta kun ei niin ei :/. Toinen ongelma lienee siinä, että sitä alkaa tarkastella kehon eri osia yksilöllisinä tajuamatta kokonaisuudesta yhtään mitään. Mä ainakin katson vaan yhtä osaa kerrallaan ja vielä suurennuslasin kera, joten aika monesta paikasta löytyy jotain epämiellyttävää tai sitten ei löydy yhtään mitään. Eilen pohdin pitkin päivää, jotta tankkaanko tänään vai en. Toisaalta mielessä kummitteli kaikki viikon mittaan nautitut "herkut" ja punaviinilasilliset, mutta peilistä taasen huutomerkin lailla hyppäsivät silmille tyhjät luiperokädet, joita toden totta katselisin mieluummin hieman, tai itseasiassa paljonkin täyteläisimpinä. Tankkauksella on myös merkittävä vaikutus treeneihin ja koska tässä olen nyt yrittänyt hieman käsiin panostaa, niin mielelläni myös treenaisin ne täysillä glykogeenivarastoilla. Joten päädyin nyt sitten tänään mässyttämään. Joskin yritän pitää hieman tolkuissa tätä syömistä ja tähdätä jonnekin 2500-3000 kcalrin väliin. Tuossa alkuviikon syömisessä lienee ollut sen verran rasvaa ja muuta höttöä (alkoholia ;)) mukana, että lihakset eivät ainakaan näytä täysiltä. Ja olokin on vähän "voimaton" ;) Ääääh, mulla on kauheasti asiaa. Antakaa anteeksi sääntöjen vastainen pitkä postaus ;). Viikolla en sitten kerkiäkään kauheasti raportoimaan kun on niin paljon kaikkea muuta. Aamulla kirmasin 11,5 kmrin maastolenkille, joka on siis mun mittapuussa ns. pitkä lenkki. Eli ~2 kmrin pituinen metsälenkki viiteen kertaan ympäri ja siirtymät päälle. Juoksu kulki loistavasti ja oli suorastaan nautinnollista illan saliaerosta huolimatta. Vasen jalkapohja tosin on jostain syystä kipeytynyt niin, että kävely on hieman hankalaa, mutta juostessa sekin unohtui. Nyt vaivaa taas enemmän. Kuitenkin ajattelin pelata varman päälle ja sain vihdoin viritettyä kuukauden päivät käyttämättä maanneet uudet DS-Trainerit juoksukuntoon. Josko tuo kipu olisi vaikka niistä vanhojen kuluneista vaimennuksista johtuvaa. Hiukan harmitti lähteä valkoisena hohtavia popoja maastoon likaamaan, mutta jossain vaiheessa se olisi tehtävä kuitenkin. Ihana aamu! Ennen kasia olin jo metsässä; aurinko paistoi, kaste kimalteli lehdillä ja usva leijui notkelmissa. Ja minä nautin ylhäisessä yksinäisyydessäni. Vaatetta olin tapani mukaan varannut taas kerran liikaa ja aamun lämmetessä täytyi virittää pusakka vyötäisille. Trikootkin olen jo vaihtanut syyssellaisiin; ovat edelleen polvipituiset, mutta paksumpaa kangasta. Kolmannen kierroksen puolimatkassa kuulin jostain miehen äänen "Hei kuule!". Missään en ketään nähnyt ja mielessä ehti risteillä jo jos jonkinlaista ajatusta. Mies toisti sanomansa ja rämpi esiin pusikosta vanha musta haukkuva labbis vierellään. Mies vinkkasi mut puskiin, heh, ja siinä vaiheessa oli katseeni skannannut ja aivot kategoriosoineet hänet jokseenkin vaarattomaksi. Keskeytin juoksun ja menin katsomaan mitä puskien takaa löytyi. Parin kolmenkymmenen metrin päässä peltoaukeman reunassa toljotti hirviemo kahden vasansa kanssa korvat tanassa höyryä sieraimista hönkien. Upea, vaikuttava näky! Mies käski olla varovainen ja minä jatkoin matkaani. Kaksi kertaa pitäisi vielä hirviemon ohitse pinkoa. Seuraavalla kierroksella vatsassa nipisti kun yritin tarkkailla ympäristöäni. Näinkin hirvet kauempaa ja mietin oikaisevani polun kautta, jolloin en joutuisi niin lähelle niitä. Mutta mutta... Koska pelkään paitsi käärmeitä, niin myös hirviä aivan älyttömästi (muutamia lapsuudentraumoja molempiin otuksiin liittyen ;)), niin nyt mulla oli toisaalta oiva tilaisuus hieman testailla itseäni ja kohdata yksi suuri pelko. Josko se siitä vaikka häviäisi, kun saisin todeta näiden kookkaiden kruunupäiden olevan täysin (?) vaarattomia. Itse kehitin päässäni sellaista nyt typerältä tuntuvaa ajatusta, että koska mä pidän kaikista eläimistä, paljon, enkä tahdo niille millekään mitään pahaa (en halua ampua yhtäänhirveä tai mitään muutakaan, enkä haluaisi muidenkaan niin tekevän, sitä paitsi hirvenliha on yök!), niin kaiken järjen mukaan nekään eivät halua vahingoittaa mua, jos en käyttäydy uhkaavasti. Ajattelin olevani varovainen ja kääntyväni sen enempää miettimättä heti, jos tilanne tuntuisi "vaaralliselta". Viritin aistit äärimmilleen, tiesin suurinpiirtein missä kohtaan kohtaisimme. Tai olisimme ainakin lähimpänä toisiamme. Noh, kaikesta tarkkaavaisuudestani huolimatta onnistuin ohittamaan hirviperheen sitä huomaamatta :D. Kun olin aivan varma, että olin ohittanut kohdan jossa niiden PITI olla, niin aloin hätääntyneenä vilkuilemaan olkani yli. Niinpä niin, siellähän ne, kaikki kolme korvat edelleen ojossa ehkä 5-10 metriä reittini sivussa. Olin juossut ohitse niitä huomaamatta. Viimeisellä kierroksella en enää nähnyt koko poppoota ollenkaan. Olivat ne sitten siellä tai eivät. Vikalla kiekalla riitti vielä virtaakin hyvin, joten kilometriajat olivat itsellenikin yllätys. Mutta kun on niin kivaa juosta lujaa :D. Siksi sprintit ovatkin suosikkejani :) Ja vaikka tämä keho on nyt taas niin pyllystä, niin onpa sekin onnistunut mut tässä muutamaan otteeseen yllättämään. Tiedän, että nämä jutut kuullostavat aivan skitsoilta, mutta totta ovat ja ihan oikeita aitoja ajatuksia, jotka varmasti jokainen dieettaaja pystyy ymmärtämään. Ensinnäkin, koska olen aivan äärettömän huono vaateshoppaaja ja inhoan hommaa yli kaiken, niin päätin muutama viikko sitten helpottaa tätä työelämän kannalta pakollista urakkaa hankkiutumalla Stockan pukeutumisneuvojan pakeille. Kerroin kokoni olevan ~36, jota hän ei jostain syystä uskonut ja olikin näin ollen kiikuttanut sovitukseen kaikki vaatteet järjestäen kokoa 38. Heh, siinäpä sitten tuhrautui tunti jos toinenkin kun hän juoksenteli niitä vaihtamassa pienempiin kokoihin, osa kokoa 36 ja osa 34:sta. Näytän siis isommalta, mitä oikeasti olenkaan. Visuaalinen harha. Hyvä!!! Kyseessä kuitenkin oli ammattilainen, joka arvioi työkseen ihmisten kokoja :) Toinen positiivinen yllätys oli kun myös pari viikkoa sitten motivaatiohousuiksi ostamani housut (joku aika sitten totesin kaapista löytyvän ainoastaan päälle mahtuvia tai liian isoja vaatekappaleita) ovat tällä viikolla osoittautuneet vähemmän motivoiviksi. Sokoksen alennusmyynnistä nappasin mukaani aivan liian pienet, kokoa 34 olevat Your Facen killtäväpintaiset, hieman läpikuultavat kirkkaan valkoiset housut, jotka eivät anna yhdellekään sellumuhkuralle minkäänlaista armoa. Kaikki ylimääräinen siis näkyy ja kaikki ylimääräinen vielä korostuu. Loistavaa, ajattelin kun sovituskopissa väkipakolla ahtasin itseni makkarankuoreen. Enkä mä niitä olisi edes ostanut ellen olisi saanut kuudenkympin pöksyjä alta kahdenkympin. Hyvä kauppa! Paitsi, että se motivaatiopuoli on nyt vähän niin ja näin, koska housut mahtuvat ihan mukavasti päälle. Onneksi kangas ei kuitenkaan edelleenkään anna mitään anteeksi, joten hieman on vielä töitä tehtävä ennen kuin julkisesti aion näissä näyttäytyä. Ne reidet... ja ne pakarat... huoh! Hmmm... vieläköhän joku jaksaa lukea tätä selontekoa. Loppu ei ole vielä lähelläkään :D. Otetaas tähän vielä se kolmas positiivinen yllätys ja kertoilen tulevaisuuden suunnitelmista sitten toisessa postauksessa. En tiedä johtuuko lämpimästä säästä tai hiilaripöllystä, mutta muutama tunti sitten tajusin, että tavoitteeni on saavutettavissa ja että sinne ei VÄLTTÄMÄTTÄ ole enää kovin pitkä matka, jos nyt vaan jaksan työltä pitää homman vielä muutamia viikkoja kasassa. Raskastahan tuo on, koska väsymykseen, kiireeseen ja ahdistukseen on helppo lääke; ruoka! Vääränlainen ruoka ja väärä määrä ruokaa. Tavoite on ollut sama jo useamman vuoden, mutta koskaan en siihen syystä tai toisesta, yleensä ajan tai motivaation loppumisesta johtuen, ole vielä päässyt. Nyt olen kuitenkin ainakin joissakin olosuhteissa ;) lähempänä kuin koskaan, joten kyllä olisi harmi jättää asiaa tähän. Tuo kunnianhimoinen tavoite on siis saada alavatsan suonet näkyviin. Ja mulle suonien näkyminen tarkoittaa oikeasti kohollaan olevia, pullottavia suonia ihon alta kuultavien sinisten viirujen sijaan (etsin jossain vaiheessa sopivaa kuvaa). Kehotyypistä riippuen näkyvien suonien esiin saaminen on joillekin helpompaa, toisille vaikeampaa. Itse väittäisin joutuvani kohtuukovan työn tavoitteen täyttymisen eteen tekemään ja siksi osaan ainakin hitusen iloita tämänpäiväisestä löydöstäni, vaikkakin kyseessä onkin vain noin 3-5 cm:n pätkä vasemman lantioluun liepeillä sopivassa sivuvalossa ja hiukan lantiota eteenpäin työntäessä. Oikealla puolella samanmoinen löytyy ylempää navan tasosta, mutta tämä varsinainen ilonaihe sijaitsee siis selvästi navantason alapuolella. Huisia!!! :) Enkä malta pitää näppejäni erossa siitä. Koko ajan täytyy tunnustella onko kohouma vielä paikoillaan ja olemassa :D Näin. Nyt loppu tarinointi, koska eväätkin ovat loppu ja on pakko kipaista kauppaan hakemaan täydennystä. Muutamia aiheita jäi vielä varastoon. Toivottavasti eivät mene "ohitse". Ainakin niitä suunnitelmia oli ajatuksena oman pään selvittämiseksikin kirjata ja sitten haluaisin vielä palata näihin sydäntä lähellä oleviin lääkäriasioihin, kipuun, pelkoihin jne.. Mutta nyt lisää mättöä hakemaan!

Erikoislääkärillä

2006-08-24T21:51:00.000+03:00

Lääkärin kommentit:

sulla on liikaa lihaksia
sun täytyy vähentää treenaamista
sun täytyy lopettaa treenaaminen
sun täytyy vaihtaa rauta puisiin shakkinappuloihin
sun täytyy alkaa kasvattamaan vatsaa (esitteli omaa komeasti höllyvää vatsaansa, YÖK!)
onko sulla perhettä? Ai ei. No hyvä, ettei se rasita sua lisää
tehdään hermoratatutkimus. Saattaa mennä vuodenvaihteeseen.
kyllä mä haluan nähdä sut uudelleen
sun täytyy katsoa peiliin
ei ole mun mielestä TOS, mutta on sitä tätä ja tota (miljoona uutta syndroomaa, joiden syitä EI TIEDETÄ)
urheilija ei tervettä päivää näe
ai mitä tutkimuksia sä haluaisit? Ajattelet kuin insinööri (yeah right... not even close, man!)
voin antaa kortisonia, muutkin ottaa kerran vuodessa (EI kiitos!!)
tarviitko kipulääkkeitä? Ai et. No syö Buranaa.
onko sun laji kehonrakennus? (Tsing!!! Kymmenen pistettä ja ainoa asia joka vihjaisi että tyyppi ei kaikesta huolimatta ole aivan ääliö ;))

Lisäksi tyyppi liimautui jatkuvasti iholle ja kiinni mun persiiseen, joten mulla nousee vieläkin karvat pystyyn kun ajattelen koko tapaamista. Ällöä!!! Tuskin maltan odottaa, että tapaamme kolmen viikon päästä uudelleen. Mutta sitä ennen siis hermoratatutkimus (ENMG) ja korva-, nenä-, kurkkulekuri.

Salilla sentään tuli kunnosta kehuja :). Musta on aina yhtä kivaa katsoa ihmisten ilmeitä, kun he tiedustelevat, jotta olenko valmistautumassa johonkin kisaan ja vastaan, että en, vaan ihan vaan omaksi iloksi ja vanhasta tottumuksesta rautoja heiluttelen. Tänään lisäsin vielä, ettei kunto riitä lavalle, mutta koitan tässä vähitellen parannella, jolloin luulin hemmon jo pyörtyvän siihen paikkaan. Hehee! Mitä hupia! :)

Elämä sotkussa

2006-08-24T07:41:00.000+03:00

Ärgh! Hyvästä yrityksestä huolimatta treenielämä on aivan sekaisin. Bad bad bad... Ei ole mitään ärsyttävämpää kuin muu elämä sotkemassa treenejä. Noh, muut elämät ovat mun päässä ihan yhtä sekaisin (positiivisessa mielessä :)), joten kaipa tämä sotkuisuus on vaan pakko hyväksyä ja edetä päivä kerrallaan, koska viikkosuunnitelmat eivät nyt näytä toimivan. Ja sekös nyt syö naista!!! Täytynee viikonloppuna pohtia jotain ratkaisuja... Ruotsin reissu oli huippuhieno, huippuhyödyllinen, huippuväsyttävä ja huippuruokaisa, joka nyt näkyy kropassa ja vaa`alla, stressaa nupissa. Kuinka ihmeessä mä saan taas systeemin toimimaan niin, että päivään mahtuu kaikki, mitä siihen haluaisin mahtuvan?! Plus jonkinlainen säännöllisyys. Eilenkin söin aamupuuron klo 9, paperimukillisen automaattikahvia klo 14 ja "lounaan"klo 18.30. Treenin jälkeen (saliaero rinta-olkapäätreenin sijaan) olin niin puhki, etten jaksanut enää salaatteja tai puuroa väsäillä, joten iltapalakin jäi pieneen tunapurkkiin ja yhteen ällömakeaan proteiinipatukkaan. Yök! Tänään tutkituttamaan hermovammaa ja toivottavasti vihdoinkin kaksi päivää myöhässä rinta-olkapäätreenailemaan....

2006-08-20T22:08:00.000+03:00

Koivet kohtuuhyvät! Ja kaksi intensiivistä salitreeniä tänään takana. Hienosti kulki, vaikka aamun selkä hauiksissa painoikin. Eiköhän tässä nyt malta huilailla pari päivää. Harmikseni vaan kroppa turboilee ja aiheuttaa pientä päänvaivaa reissuvaatetuksen osalta. Ärgh! Aina tämä sama laulu... MUtta miemeen nyt

Kaksi kärpästä yhdelle päivälle?

2006-08-19T22:09:00.000+03:00

Päässä taitaa jo pyöriä seuraava älytön idea. Olen maanantain ja tiistain työmatkalla Ruotsissa, joten pelastaakseni tänään sössimäni ensi viikon liikuntasuunnitelman, mietin selkätreeniä huomisaamulle ja hauiksia ja ojentajia illalle. Olisi ainakin hauikset mukavasti "esiväsytetyt" ;). Aerobinen on joka tapauksessa poissa huomisen kuvioista. Jalat ovat aivan järkyttävän kipeät; särkevät, ovat jäykät ja kosketusarat. Saapi nähdä mitä ensi yön unista tulee... Eikä työmatkakaan ole pelkkää palaveerausta vaan ihan "liikunnalliselta" näytti ohjelma; paljon on ehdittävä nähdä ja monta ihmistä tavattava parissa päivässä. Päätös huomisen treeneistä ja sen myötä koko viikon liikunnoista ja syömisistä (torstaina menen myös fysiatrian polille arvioituttamaan hermovammaa) lienee parasta jättää aamuun. Voipi olla, ettei tarvitse paljoa petiä kauemmaksi liikkua. Onneksi sentään hoidin hiilarivajauksen kuntoon nauttimalla PALJON äipän pannukakkua ;D. Energioista eivät huomisen liikunnat ainakaan jää kiinni!

Rampautettu

2006-08-19T15:56:00.000+03:00

F.U.C.K!!! Mä olen rampauttanut itseni lähes täysin liikuntakyvyttömäksi. Vyötärön alapuolelta ei löydy YHTÄÄN paikkaa, johon ei koskisi tai jota ei kuumottaisi aivan hullunlailla. Kyllä, mukaan lukien myös se paikka, jonka tilasta en yleensä julkisesti raportoi. Vaihtoehtoja jäykkään ja kivuliaaseen tilaan on kutakuinkin kaksi; eilen illalla tekemäni etureisipainotteinen jalkatreeni tai tämänpäiväinen fillarilenkki. Syytä taitaa löytyä molemmista ;) Kuten kaikki jo tietävät, niin mähän olen noin yleensä ottaen aivan äärettömän fiksu ja järkevä tyyppi ;). Johonkin se järki vaan aina häviää näiden kehoprojektien ollessa kyseessä. Niin tälläkin kertaa. Eilen jalkatreenin jälkeen tsekkasin sääennustetta, jonka mukaan tänään olisi aivan loistava keli toteuttaa yksi tälle kesälle asettamistani tavoitteista. Niin, se 80 kilsan pyörälenkki, josta aloin kesän alussa haaveilemaan todettuani kykeneväni jälleen hermovammalta pyöräilemään. Viime viikonloppuna homma kaatui ikävään säähän, nyt sää oli mitä mainioin, joten mitäpäs sitä muutakaan kuin tuumasta toimeen :) Eilen jalkatreenin jälkeen "tankkasin" yhdellä sipulipatongilla ja 175 grammalla Carte d`orin Light suklaajäätelöä. Menin ajoissa pehkuihin ja nousin vielä yöllä syömään yhden juustosiivulla päällystämäni Real -viipaleen. Päivän kokonaiskalorit ~2000, josta hiilareita 215 grammaa eli kolmasosa normaalitankkauksen määrästä. Ajattelin sen riittävän hyvin, koska olin jo keskiviikkona pitänyt taulukointivapaata ja syönyt "normaalisti" tiukistelun sijaan. Aamusta vielä 15 grammaa heraproteiinia huiviin ja mukaan pakkasin juomapulloon litran verran valmiiksi sekoitettua Dexal Lightia ja neljä tyynyä purkkaa. Ja menoksi! Ajatuksena oli toteuttaa matka kahden pysähdyksen taktiikalla (40 ja 60 km), mutta kolme niitä kuitenkin tarvittiin. Tai oikeastaan neljä. Ensimmäinen jaloittelutauko oli määrä pitää puolivälissä, mutta jo 37:ssä oli aivan pakko nousta pyörän päältä repimään stringejä, jotka olivat painautuneet tuskallisen syvälle.. sanonko minne? Käyttäkää mielikuvitustanne ;). En viitsinyt moisen pikkuoperaation vuoksi hakeutua metsän suojaan, joten taas tarjottiin vilkkaan valtaväylän autoilijoille hieman (aikuis-)viihdettä matkan varrelle :D Eka kolmekymppiä sujui aika kivasti. Vain oikea pakara oli eilisestä umpijumissa ja harmittelin, etten ollut huomannut purkan lisäksi pakata mukaan Buranaa. Enpä antanut kipuilevan pakaralihaksen häiritä matkantekoa vaan luotin siihen, että kyllä se jossain vaiheessa päästää. Niinkuin päästikin. Joskus puolimatkassa molemmat pakarat jomottivat siihen malliin, että en jumia oikeassa enää edes huomannut. Ja kun mukaan kuvioihin tulivat hieman myöhemmin vielä etu- ja takareisien, pohkeiden, hartioiden ja jalkovälin kipuilu, niin hukkui sitten mukavasti sinne joukkoon ;). Menomatkalla jaksoin vielä ihastella bambiperhettä (emo ja kaksi iiiiihanaa valkopilkullista vasaa), mutta kotimatkalla en nähnyt muuta kuin silmissä vilisevää asfalttia ja kirosin vasempaan reiteeni vapaamatkalaiseksi asettautuneen leppäkertunkin alimpaan helvettiin. Lisäpainona siinä, prkl!!! Kolmenkympin jälkeen alkoi vastatuuli tiukentaa otettaan ja siinä vaiheessa jouduin päästämään ohitseni ystävällisesti tervehtineen mieshenkilön, jolta polkeminen 1/3 omien renkaideni paksuisilla pyörillä sujui vielä hymyssä suin. Jälleen kerran fiksuuteni pääsi yllättämään ja jäin roikkumaan hemmon takakumin tuntumaan, kunnes puolen kilometrin jälkeen tajusin, että jos halusin välttyä itsemurhalta, niin oli ehkä kuitenkin parempi tyytyä puskemaan omaa vauhtia vastatuuleen. 42 km mittarissa, aika kääntyä kotiopäin ja venytellä puutuneita jalkoja sekä ilmoittaa muutamalle huolestuneelle(?) taholle olevani edelleen hyvävoimainen ja hengissä. Olin ilmoittanut ennen lähtöäni äipälle aikomuksistani ja pyysin pitämään varoilta kännyä mukana ennen kuin ilmoittaisin olevani taas turvallisesti kotona. "Miten sä niin pitkällä olet?!", oli äipän kommentti soitettuani puolimatkassa sijaintini. Jaa-a, jos kasikymppiä on tarkoitus ajaa, niin neljäkymppiä tulee siinä jossain vaiheessa vastaan :D Tauon jälkeen kymppi sujui kohtalaisen mukavasti, kunnes hienoinen myötäinen alkoi muuttua TAAS lieväksi vastaiseksi. Rukoilin venäläisiä autorekkajonoja apuun. Rukouksiini vastattiin; sain muutamilta yksittäisiltä rekoilta hieman työntöapua ja kannustavia tööttäyksiä. Toiselle viralliselle tauolle pysähdyin 64 km:rin kohdalla. Tämä tauko kestikin jo tuplasti pidempään kuin ensimmäinen. Ja loppumatka olikin jo yhtä tuskaa; häilymistä elämän ja kuoleman välillä, tiukkaa pään ja kehon välistä taistelua, uskoa ja epäuskoa... kirouksia. Muita muistikuvia ei juurikaan ole. Päässä tykytti, korvissa humisi, silmissä musteni ja alakroppa huusi joka solulla Hoosiannaa! Mutta hei, mä pääsin jotenkin, loppumatkasta jo ojien kautta kotio! Ja sain jopa kannettua fillarin portaita pitkin toiseen kerrokseen, vaikka vähän sitä epäilinkin. Ensiavuksi nektariini, kuuma suihku (vikat 15 km palelin lämpimästä säästä huolimatta aivan järkysti), uunituore sipulipatonki ja klo 14:sta aamupuuro. Illan ohjelmassa lukee selkätreeni, mutta jääköön nyt huomiselle, vaikka sekottaakin koko ensiviikon liikuntasuunnitelmat. Voipi olla, että lykkääntyy vielä myöhäisemmällekin ellei liikuntakyky ala viimeistään jossain vaiheessa huomisiltaa palautumaan. Kesän fillaritavoite 80 kilsaa kertapolkaisulta saavutettu ja vielä neljä kilsaa ylitettykin! Hyvä mä! Nyt voin hyvillä mielin laittaa fillarin talviunille. Jotenkin mun ei tee enää yhtään mieli hypätä sen selkään ja totuuden nimissä täytyy myöntää, että tämän päiväinen oli taas älyttömin tekoni tällä saralla vähään aikaan. Sisäinen kunnianhimo on sen sijaan tyydytetty ja voi hyvin ;) Loppuun vielä itselleni muistilistaa mitä seuraavalla kerralla tällaiseen hullun projektiin lähtiessä kannattaa pitää mielessä.

Ei samalle viikolle kahta maksimisykkeillä vedettyä kymmenen intervallin treeniä.
Ei jalkatreeniä edelliselle illalle.
Kunnon tankkaus; hiilareita vähintään 600 grammaa.
Aamulla ehkä jotain muutakin napaan kuin pelkkää proteiinia.
Matkalle mukaan ehkä jotain muutakin kuin purkkaa.
Juomaksi ihan tavallista Dexalia Lightin sijaan.
Ei aikatavoitteita, vaikka ne olisivat niinkin kohtuullisia kuin keskinopeus 20 km/h.
Ei peesiapua pro -tason pyöräilijöiltä, joiden vehkeet on tehty vain ja ainoastaan tätä tarkoitusta varten.
Valitse reitti, jossa on mahdollisuus palata jo puolivälin jälkeen kotiin.
Ei stringejä!!!

2006-08-12T12:11:00.000+03:00

Postaus "24" päivitetty loppuun :)

Dieettivko 32_06

2006-08-12T10:00:00.000+03:00

Laitetaas välillä vähän numeroita näkyviin ;) 6 PÄIVÄN KIRISTELYN KESKIARVOT Ravintokcal/vrk: 1255 kcal Liikuntakcal/vrk: 832 kcal Saldo: 423kcal (arvioitu peruskulutus ilman liikuntaa 1500 kcal/vrk --> vajetta -1077 kcal/vrk) Keskimääräinen makroravinnekoostumus:

prot 39,0 E% / 124 g
hh 38,0 E% / 119 g
rasva 23,0 E% / 32 g

TANKKAUSPÄIVÄ Ravintokcal/vrk: 3512 kcal Liikuntakcal/vrk: 0 kcal Saldo: 3512 kcal (arvioitu peruskulutus ilman liikuntaa 1500 kcal/vrk --> plussaa 2012 kcal/vrk) Keskimääräinen makroravinnekoostumus:

prot 11,0 E% / 92 g
hh 76,0 E% / 656 g
rasva 13,0 E% / 51 g

KOKO VIIKON KESKIARVOT Ravintokcal/vrk: 1577 kcal Liikuntakcal/vrk: 713 kcal Saldo: 864 kcal (arvioitu peruskulutus ilman liikuntaa 1500 kcal/vrk --> vajetta -636 kcal/vrk) Ravintokcal: 11039 kcal Liikuntakcal: 4994 kcal (Ärgh! Ei ihan viistonnia rikki :/) Saldo: 6045 kcal (arvioitu peruskulutus 10500 kcal --> -4455 kcal/vko) Keskimääräinen makroravinnekoostumus:

prot 35,0 E% / 119 g
hh 43,0 E% / 196 g
rasva 22,0 E% / 35 g

Keskiarvopaino vkon alussa: 54,8 kg Keskiarvopaino vkon lopussa: 54,5 kg Saldo: -0,3 kg Pudotus dieetin alusta -1,9 kg Ylin paino: 56,3 kg Alin paino: 53,5 kg Erotus: -2,8 kg

**********

Vkon 32 liikunnat (su-la):

su aamu: pyörälenkki ~65 km; hrave: 134; 1429 kcal
su ilta: hauikset ja ojentajat; 379 kcal
ma aamu: pyörälenkki ~30 km; hrave 124; 585 kcal
ti aamu: juoksulenkki 7 km; hrave 146; 442 kcal
ti ilta: rinta ja olkapäät; 371 kcal
ke aamu: juoksu 9 km; hrave 1498, 583 kcal
to aamu: juoksu 4 km; hrave 152, 253 kcal
to ilta: takareidet; 259 kcal
pe aamu: kävely 7,5 km; hrave 110; 312 kcal
pe ilta: selkä, trapsit ja takaolat; 381 kcal
la: lepo ja koko päivä syöpöttelyä :)

Vko 32 yhteensä:

treenikertoja 10 kpl
aikaa 15 h
kilometrejä 95 pyörällä
kilometrejä 27,5 jalan
kulutusta 4994 kcal

**********

4 VKON TANKKAUSTILASTOJA

vko / tankatut kcal / hiilarit g / paino ennen / paino jälkeen / erotus / keskipaino

vko 29 / 2600 kcal / 455 g / 55,5 kg / 56,2 kg / 0,7 kg / 56,1 kg

vko 30 / 2700 kcal / 498 g / 54,5 kg / 55,3 kg / 0,8 kg / 55 kg

vko 31 / 4200 kcal / 686 g / 54,4 kg / 56,3 kg / 1,9 kg / 54,8 kg

vko 32 / 3500 kcal / 656 g / 53,6 kg / 54,4 kg / 0,8 kg / 54,5 kg

**********

Koska viime viikon megatankkaus onnistui hyvin, niin tankkaan tälläkin viikolla vähän reilummin. Ajatuksena olisi polkaista huomenna kesän päätavoite ~80 km, jos vaan sää- ja ennen kaikkea tuuliolosuhteet ovat suotuisat. Jalat eivät tule olemaan aivan fressit, koska torstain takareisipainotteinen jalkatreeni painaa takareisissä ja pakaroissa edelleen. Luottamus itseen on kuitenkin huipussa, joten uskon vakaasti selviäväni ongelmitta :).

Ei kestä!!!

2006-08-11T21:54:00.000+03:00

Viikon viimeinen treeni ohitse (selkä) ja mä olen ai-van dead! Sitä paitsi mun ihmisten sietokyky on pyöreä nolla. Eilen oli jo vähän tukalaa, tänään vielä pahempaa. Ärsyttää suunnattomasti ihan joka iikka, yhtälailla tutut ja tuntemattomat. Salilla ollaan ilmeisesti huomattu tämä ja musta tuntuu, että ihmiset juoksevat karkuun kun näkevät mun tulevan. Heh... Mutta eipä haittaa yhtään. Parempi niin ennen kuin oikeasti onnistun itseni julkisesti nolaamaan. Treenin jälkeen ajattelin mennä vanhempieni luokse vähäksi aikaa iltaa istumaan. Kestin siellä viisi minuuttia ja painuin ovesta pihalle, vaikka kukaan ei oikeastaan ehtinyt edes sanoa mitään. Mutta kun pelkkä muiden läsnäolo pistää hermon niiiiiin tiukalle. Onneksi en ole töissä. Olisin varmasti taas onnistunut hankkimaan itselleni potkut. Ja tällä kertaa jopa ihan oikeasti. Joo... kaikenlaista on rästissä, mutta nyt ei pää toimi. Yritän huomenissa vastailla Antiloopille ja saada tuon postauksen täydennetyksi. Hippiäinenkin jo varmasti Oulun suunnalla polkee jalkaa... Saapi nähdä toimiiko pää huomenna sokerihumalassa yhtään sen paremmin *silmien pyöritystä*, joten ymmärrystä Ystävät, ymmärrystä ;)

Ei mitään hyvää.. missään

2006-08-10T12:18:00.000+03:00

Plaaaaah... minuu taas ärsyttää ihan kaikki kehoon liittyvät asiat. Vaikka mitään syytä ei oikeasti olekaan. Jos syytä ei ole, niin sitten sitä syytä tehdään. Kaikki on järjellä ajatellen paremmin kuin hyvin, mutta silti vaan nyppii. Tällä viikolla kroppa on saanut melkoista kyytiä, mutta on siitä huolimatta kestänyt paremmin kuin hyvin. Aamuisin vähän kolottaa sieltä sun täältä, mutta aamuaeron aikana ovat kolotukset hävinneet taivaan tuuliin. Ruokavalio on pitänyt hyvin, vaikka eilen yksi mielettömän hyvä kookosjätskitötterö tulikin nautittua :). Kokonaisuus pysyi kuitenkin hyvin kasassa eikä tällä viikolla ole ollut yhtään samanlaisia mielitekoja kuin viime viikolla. Johtunee hormonikierron vaiheesta. Ja suurin ilon aihe pitäisi tietysti olla tämän aamun vaakalukema, joka näytti peräti puoli kiloa ALLE kesän alimman (viime lauantain megatankkauksesta huolimatta... tai ehkä juuri siitä johtuen ;)). Uusi enkka siis, josta en nyt kuitenkaan jaksa iloita. Höh... Peilistä ei näy mitään kivaa. Yläkehon lihakset ovat pienet ja tyhjät. Reisissä ja persiissä on LÖYSÄÄ sellua, joka näyttää nyt miljoona kertaa kamalammalle kuin vielä muutama kilo sitten. Vatsanahka roikkuu, suonia ei näy missään, perse roikkuu, tissit ovat pienet, tyhjät ja roikkuvat, silikonit pyörivät päässä... Voi yökötys! Eikä vaatekaapista löydy enää yhtään vaatekappaletta, joka EI mahtuisi päälle. Täytynee suunnata kaupoille hankkimaan uusia motivaatioreleitä ja sekin on yök! Vaateshoppaaminen kun ei oikein vieläkään ole meikäläisen laji. Ahdistaa... Noh, ehkä tämä on vaan ohimenevää unen- ja energianpuutetta. Kohta on lauantai ja pääsen taas täyttämään energiat, glykogeenit ja lihakset. Sekin tosin ahdistaa... Koska sen jälkeen täytyy taas puoli viikkoa katsella kohonneita vaakalukemia ja mieli on täynnä epävarmuutta; laskeeko se paino vai jääkö näihin kohonneisiin lukemiin. Kun näitä kehon reaktiota on edelleen vuosien kokemuksen jälkeenkin yhtä vaikea ennustaa. Kävin aamupäivästä hieman nopeatempoisemman lyhyen lenkin. Alku kulki mielettömän hyvin ja pääsin nauttimaan rennosta, vauhdikkaasta ja hyvin rullaavasta juoksusta. Kunnes se noin kolmen kilsan jälkeen loppui kuin seinään. Kyllähän mä hyvin tiedän, että tässä vaiheessa näin tuppaa käymään, mutta ikävältä se tuntui kuitenkin. Mielen vuoristorataa; suuresta nautinnosta alle minuutissa pohjalle. Se syö naista. Ajatuksena oli käydä lenkin päätteeksi pinkaisemassa radalla muutama rento sprintti, mutta kenttä olikin täynnä jalisjunnuja, joten suosiolla tyydyin vaan hölköttelemään ohitse ja suorinta tietä kotio. Uudet hienot DS-Traineritkin makaavat eteisessä. Vanhat vaan tuntuvat tutummilta, joten eteiseen uudet jäivät edelleen koskemattomina lojumaan kun lähdin vanhoja ulkoiluttamaan. Vanhoissa ovat jo pohjat riekaleina vaimennuksista puhumattakaan, joka sitten tahtoo kovalla katualustalla kostautuvan penikkakipuina. Joooooh... Taidanpa ottaa kirjan käteen ja painua se seuranani petiin odottelemaan valoisampia ajatuksia.

2006-08-09T12:44:00.000+03:00

Lomalaisella pitää kiirettä. Päivitän eiliset 24 tuntia loppuun kunhan jossain vaiheessa kerkiän. Enkä ole unohtanut Sinuakaan Hippiäinen. Olit tänään aamulenkilläni viimeisen rutistuksen voimalähde. Siitäkin lisää myöhemmin :)

24

2006-08-08T15:19:00.000+03:00

00:00 - 02:04 a.m. Puhelimessa notkumista, netissä surffailua. 00:56 am ILTAPALA: Lusikallinen kalaöljyä ja annos vaniljaista ananasrahkaa, joka tällä kertaa olikin hedelmäistä ananasrahkaa Profeel persikka-passio -jogurtin korvatessa vaniljajogurtin. Vitskut. 02:05 - 07.21 am Sängyssä pyörimistä, nukkumista väliin, Santeri Kinnusen juottamista (ainoa tapa saada katti hiljaiseksi ja takaisin nukkumaan) 07.22 - 07.44 am Pissahätä ja jano. Lasi pullovettä auttaa. Takaisin lämpimiin peittoihin. 07.45 - 09.30 am Unten mailla.. Myös pojat :) 09.31 - 10.29 am Pissille, jonka jälkeen vaa`alle: 54,8 kg, 300 grammaa vähemmän kuin viime tiistaina, vaikka lauantaina tuli mätettyä ~1500 kcalria enemmän kuin edellisenä. Hyvä :) Näkymä peilistä kuitenkin vielä sileä, myös haukkasuonet piilossa. Olen edelleen nesteessä. Tekstareiden ja privemeilin tsekkaus. Paniikkiviesti töistä; eivät selviä ilman apuani, lupaan palata asiaan aamulenkin jälkeen. 09:49 am PRE-AAMUPALA: Heraproteiinia, glutamiinia ja kreatiinia veteen sheikattuna. 10.30 - 11.27 am Aamulenkki maastossa: 57 min, 7,2 km, keskisyke 145, maksimisyke 169, 460 kcal. Kuuma. Siirtymiset kävellen. Lenkkipolulla keskellä mettää törmään Rocky -fiiliksellä ilmanyrkkeilyä harrastavaan nyrkkeilysankariin. Hän on ajatuksissaan ja selin. Minä mietin kummalta puolen menen ohitse. Valitsen oikean. Ollessani kohdalla hän kääntyy salamannopeasti teipatut nyrkit yhä pystyssä. Hän säikähtää, minä säikähdän, mutta onnistun välttämään törmäyksen. Hymyilen, jatkan juoksua ja huudan perään että "Et sentään lyönyt mua!". Hän vastaa nauraen "En, mutta meinasin säikähtää!" Heh, ai meinasit säikähtää. Ilmeestä päätellen säikähdit :D. Jatkan lenkkiä sexyn hikisenä huohottavan nyrkkeilijän kuva verkkokalvoilla :) 11.28 am - 12.05 pm Suihku. 11:45 am AAMUPUURO: Arkinen aamupuuro ala Hermis, kyytipoikana sokeritonta vadelmakeittoa lasista. Aloe Vera -valmistetta 2 rkl. Vitskut. 12.06 - 14.49 pm Töitä. Juuri kun sain paniikkityöt valmiiksi ja maailmalle, niin tekstaria pukkaa mut jo kerran irtisanoneelta firman hallituksen jäseneltä; tarvitsee apua projektinhallintaohjelmiston kanssa. Olen ainoa joka tietää asiasta ja kykenee auttamaan. Vastaan olevani lomalla, mutta lupaan meilata hänelle infoa (prkl, että olen taas ylikiltti! Ärsytys!). Hän pahoittelee ja kiittää. 14.50 - 15.19 pm Surffailua netissä samalla "lounasta" popsien. Blogin päivitystä. 15:10 pm "LOUNAS": REALly tuhti lounasleipä, kananmunasta vain valkuainen. Jälkkäriksi kippo (200 g) tuoreita mustikoita. 15.20 - 17.35 pm Kämpän siivoilua hiki otsassa. Suihku. 17:32 pm VÄLIPALA: pikkupurkki (80 g) John West tonnikalaa öljyssä (ylimääräiset öljyt jätän purkin pohjalle) Noniin, tämä postaus jäi varmaakin jonkun kiireellisen tapauksen vuoksi kesken, joten yritän nyt väsätä tämän 4 päivää myöhemmin (12.8.) loppuun niiltä osin kuin muisti riittää. Sori... 17.33 - 19.17 pm Netissä ja puhelimessa roikkumista. Valmistautumista salille; pakkausta, vaatteiden vaihto, ajomatka + valmistautumiset salilla. 19.18 - 20.44 pm Salitreeni: Rinta ja olkapäät 1 h 26 min, keskisyke 109, maksimisyke 158, 442 kcal. Lämppäriksi soutua, kevyt venyttely, rinta- ja olkapäätreeni. Kiukkua teinileikkien ja kadonneiden kamojen vuoksi. Eri kahvojen etsiskelyä kaikista mahdollisista ja mahdottomista paikoista. Äyskimistä salin omistajalle. Ristitalja eripari kahvoilla. Rrrrrräyh!!! 20.45 - 20.50 pm PALAUTUSJUOMA: Optimum Nutritionin After Max 20.51 - ~21.45 pm Solarium. Kotimatka. Suihku. 21.46 pm ILLALLINEN: Kesän sekainen fetasalaatti (salaatinkastike 10 g) 21.47 - 23.59 pm Todennäköisesti notkumista netissä (päivän kalorikirjaukset koneelle) ja puhelimessa. Ehkä telkkaria ja vähän kirjaa. Jossain vaiheessa iltapalaksi vitskut, kalaöljy ja hedelmärahka. Luultavasti kuitenkin vasta seuraavan vuorokauden puolella ennen nukkumaanmenoa :) Ravinto- ja kulutusyhteenveto:

prot 124 g (42%)
hh 104 g (36%)
rasva 29 g (22%)
energia 1160 kcal
treenit -850 kcal

Anteeksi...

2006-08-08T01:39:00.000+03:00

Voi itkun itku ja ANTEEKSI hyvät ihmiset, rakkaat ystävät... Ja KIITOS Oulun Hippiäiselle meilistä (äläkä Ninja yhtään yllytä, tulen ja halaan sinut taas ruttuun :)), josta selvisi että teidän kommenttinne ovat jääneet jumittamaan moderointilaatikkoon. Itse en ole jostain syystä näistä kommenteista "muistutusta" saanut enkä ole vaan tajunnut kurkkia moderointilaatikkoon, koska en tajunnut koko moderoinnin olevan edes päällä! Nyt tilanne on kuitenkin korjattu ja vanhatkin kommentit julkaistu. ANTEEKSI huolimattomuuteni. Olen todella pahoillani ja samalla niin iloinen löytäessäni positiiviset viestinne. Kiitos kaikille niistä :). Saa ottaa kantaa ja pistää palautetta edelleen. Nyt homman pitäisi jopa toimia. Ellei kommenttinne ilmesty sivuille 24 tunnin sisällä, niin pistäkääpä ystävällisesti meiliä osoitteeseen hermis[at]hermeliini.net.

Lisää painoa

2006-08-06T23:45:00.000+03:00

Se oli tänään sitten aika taas pitkästä aikaa roikottaa dippaillessa lisäpainoja jalkojen välissä. Ei sen enempää kuin vitosen kiekkoa kasin sarjoihin, mutta kuitenkin on hienoa huomata vähillä sapuskoillakin voimien vähitellen kasvavan. Tuohon käsitreeniinhän olen panostanut viime viikkoina erityisesti ja se kyllä tuntuu tuovan tulosta. Myös hauisten puolella olen päässyt vähän kuormaa lisäilemään. Hauiskäännössä tangolla olen vaihtanut kokonaan suoritustekniikkaa hermovamma-ja nivelystävällisemmäksi, joten siinä painot vielä tekniikan opettelun myötä vähän hakusessa. Mutta hyvä hyvä, näin se homma etenee ja 1850 kcal sykemittarin aktiivisuustasolla middle tänään hukattu. Taitaapi olla jonkinlainen enkka tuokin :). Murkinaa on mennyt 1200 kcalrin edestä, joten nyt eletään pelkällä Pyhällä Hengellä.

Ein katastrof!

2006-08-06T17:00:00.000+03:00

Okei, eilinen tankkaus meni vähän överiksi: 4200 kcalria, josta 700 grammaa hiilareita. Ouvau... ja auts. Tänään se kyllä näkyy kehossa. Ja tuntuu edelleen, vaikka takana 65 km fillarilenkki helteisessä säässä. Noh, kattellaan nyt muutama päivä, josko tilanne tästä taas paranisi. Pakkohan sen on. Nyt se on katastrofaalinen... Ihmeen tyyni on mieli. Luotan tyhjennyksen voimaan. Nenän tukkoisuus ja kurkun karheus huolettaa tällä hetkellä kuitenkin jonkin verran. Eihän kesälomalla kukaan ole kipeänä! Ja tauti ei todellakaan sovi nyt mun suunnitelmiin. Tule kolmen viikon päästä uudelleen.

Till death do us apart

2006-08-04T09:29:00.000+03:00

Minimaaliset hiilarivarastot + aamusprintit radalla + etureisipainotteinen jalkatreeni illalla = melkein kuolema! Nyt huilin aamun tuhlaamassa (DS-Trainerit on juostu auttamattomasti loppuun ja rannesiteetkin vetelevät viimeisiään) ja yritän illalla rimpuilla jotenkin selkätreenin lävitte. Hiukan hirvittää kun on tuo keskivartalo pikkasen kipeenä ja melkoisen väsy. Mulla on patterinvaihtoviikot meneillään. Ensin alkoi sekoilemaan sykemittari eli lähetinosan virtalähde oli käytetty. Onneksi selvisin pelkällä patterinvaihdolla, koska pelkäsin jo koko mittarin sanoneen sopparin irti. Sitten alkoi matka-/nopeussensori vilkuttaa punaista ja nyt vielä keittiövaakakin ilmoittaa low batterysta. Mikä näitä vemputtimia vaivaa...?

Päivän kunto

2006-08-03T13:21:00.000+03:00

Yllä muutama tänä aamuna nappaamani huono valokuva päivän kunnosta. Noh, ehkä ne jotain kertovat, vaikka valon puutteessa tarkkuus jäikin järkyttävän huonoksi. Sitä paitsi itse peilin kautta shottaaminen samalla posettaen EI ole maailman helpointa puuhaa. Se on sellasta räiskintää ja valitaan sitten näkösälle ne kuvat, joista edes jotain selvää saa. Mutta eiköhän tässä jossain vaiheessa saada ihan kunnon kuviakin ;). Täytyy ensin saada vaan kunto kohilleen ;D Tässä vaiheessa viikkoa mennään jo lihat aika tyhjänä, vaikka tällä viikolla olenkin ohjelmasta poiketen syönyt aika paljon hiilareita tavoitetta enemmän, noin 30-50 g ylimääräistä päivää kohden. Johtuu ihan vaan siitä, että on ollut niin hemmetin nälkä ja että kaapista on sattunut leipää ja muroja löytymään. Bad bad... Sunnuntaina käsitreenin jälkeen kuvat olisivat jotain muuta, mutta nämä nyt sitten lähempänä jokapäiväistä totuutta. Paino 0,6 kiloa kesän alinta edelleen ylempänä. EDIT: Piti vielä lisäämään, että kyllä mä olen tuohon kuntoon ihan tyytyväinen kun ottaa kaikki terveyttä vaivaavat ja treeniä haittaavat ongelmat huomioon. Tyytyväinen olen myös, että neuvoista ja kaikesta tuskasta huolimatta olen treenannut sen minkä olen kyennyt. Lääkärit, terapeutit, kansantietäjät käskivät lopettaa, koska kehonrakennus on kaiken pahan alku ja juuri ja siitä johtuvat kaikki kärsimys ja sairaudet maan päällä. Ilman omaa sinnikkyyttä ei valokuvia tarvitsisi laittaa ollenkaan näytille. Kaikki kiitos siis itselleni. Vain ja ainoastaan itselleni, sillä täysin yksin olen tätä monesti epätoivoiselta tuntuvaa projektia läpi kahlannut. Mutta eipä olisi kukaan edes ymmärtänyt. Kipua ei pysty siirtämään... eikä sen kertomisesta muille ole mitään hyötyä. Osaksi saa vaan sääliviä, halveksuvia katseita; mitä sinäkin valitat. Kyllähän tässä vähän tippa tahtoo nousta linssiin, kun miettii mitä olen viime vuosien aikana käynyt läpi. Ja mitä on vielä edessä.... Kolme viikkoa on vielä armon aikaa. Nautin niistä. Täysillä! :)

Torvi!

2006-07-31T12:26:00.000+03:00

Joo-o, mä ymmärrän kyllä oikein hyvin, että vähäpukeisille naisille on kiva soittaa torvea tuolla liikenteessä eikä mulla sinänsä ole mitään sitä vastaan (on ihan kiva tulla huomatuksi ;)) MUTTA, voisiko siihen torveen jättää koskematta silloin kun mä olen pyöräilemässä noin kolmeakymppiä eräällä Suomen vilkkaimmin (rekka)liikennöidyllä väylällä, jossa juuri siinä kohdin on piennarta ~40-50 cm ja huono asfaltti? Juuri siinä kohdassa ääliö Volvo -kuski painaa torvea korvan juuressa ja mä oikeasti säikähdän niin, että olen ajaa suorinta tietä pöpelikköön! Siinä on huomionosoituksesta turha odotella vastineeksi sievää hymyä ja käden heilautusta. Se on keskisormi, joka siinä vaiheessa nousee ärhäkästi pystyyn ja se nousee korkealle! Silläkin uhalla, että yhden käden varassa on edelleen suuri vaara päätyä ojan pohjalle. Aamusta arvoin juoksu- ja fillarilenkin väliltä. Päädyin pyöräilemään sellaset 25 km. Väärä valinta. Myös väärä vaatevalinta, vaikka aurinko paistoi ja lasitetulla parvekkeella tuntui mukavan lämpimältä. Lyhyt toppi ja polvitrikoot olivat aivan liian vähän. Olin kananlihalla koko matkan. Tuulettomissa kohdissa tai takatuulessa homma ok, mutta muuten.. hui helvetti! Ja tiukkaa vastatuulta piisasi taas koko mäkisen paluumatkan. Juoksusta olisin todennäköisesti kyennyt nauttimaan enemmän. Noh, ensi kerralla toinen valinta. Ja koska kroppa näytti eilen niin jumalattoman hyvältä, niin tänä aamuna ne odotukset vasta korkealla olivatkin. Ja katin kontit kanssa. Johonkin se taas hävisi, se "huippukunto". Joutuuko tässä taas kuukauden odottelemaan seuraavaa onnen päivää? Huoh... Haukkarit ja ojentajat ovat ainakin megakipeät. Hyvähyvä! Tämä erikoisohjelma puree edelleen :)

2006-07-30T21:39:00.000+03:00

Jos joinakin päivinä ihan tosissani mietin, että miks helvetissä mä oikeestaan "kiusaan" itseäni vuodesta toiseen, niin onneksi väliin mahtuu myös näitä päiviä, jolloin sitä ei tarvitse ihmetellä ollenkaan :). Harvassa tosin ovat nämä päivät, mutta fiilis on sitäkin mahtavampi. Tällä hetkellä ei paljoa mietitytä miks mä teen tätä. Palkinto on sen arvoinen. Silloin kun sen palkinnon vaan onnistuu joskus harvoin itse näkemään... Ja juuri kun luulet oppineesi tuntemaan kehosi, huomaat, että et tunne sitä vielä ollenkaan. For better or for worse ;)

Tankki täyteen

2006-07-29T13:45:00.000+03:00

No tulihan se vihdoinkin tämäkin päivä! En tiedä miksi tämä viikko on ollut niin vaikea (hormonit?), mutta jo tiistaina tai viimeistäänkin keskiviikkona aloin lauantaipäivästä haaveilemaan. Ja nyt se on täällä! Tänään! Lauantai! Ja se on sujunut tähän mennessä täydellisesti :) Aamulla heräsin ihan itsekseni joskus kasin jälkeen. Tosin yöllä Kinnunen oli taas kerran niin kovin levoton ja puoli neljän aikaan nousin ylös juottamaan kissan ja syöttämään itseni. Heh, paha tapa tämä. Molemmilla ;). Yhden Real -viipaleen kevytjuustolla söin, jotta pääsin takaisin uneen. Ja aamusta vielä salille tyhjentämään viimeisetkin hiilarit kropasta ennen tankkausta. Sen jälkeen tosin kun olin ensin astunut Riston yöllä eteiseen raahaamaan tonnikalaan. Nice... Not! 30 minuuttia tehokasta crossaria (kai? sykemittari on oikkuillut koko viikon, joten lukemista ei hajuakaan) ja päälle 15 minuuttia mäkikävelyä matolla jyrkimmällä mahdollisella kulmalla. Sitten palaria nassuun, solkkuun häivyttämään pyörälenkeillä ilmestyneitä rusketusraitoja, ostamaan 20 kiloa kissanhiekkaa (huh!) ja kauppaan pikaisesti namiostoksille. Kotio, uuni lämpenemään suihkun ajaksi ja sipulipatongit uuniin. Kaupassa popsin pika-avuksi pari Jim -patukkaa ja kotonakin ehdin jo ennen suihkua repiä Tutti Frutti Rings -pussin auki. Ja sitten se viikon suurin täyttymys; lämmintä, kuumaa sipulipatonkia silmät kiinni hitaasti nauttien. Ai nautinto sentään... Ehdottomasti päivän kohokohta ja viikon paras hetki. Kyllä sitä kannattaa viikon verran odotellakin. Kohta tuorepastan keittoon. Mutta mitäpä näkyi salin peilistä? Kyllähän siellä just ja just jonkin pikkiriikkisen näki heiluvan. Kyllä sitä nyt ollaan niin rimpulaa, niin rimpulaa. Ja vaikka kuinka yritin vähän pumppailla ja pullistella suunnasta jos toisesta, niin aika onnettomaksi jäi kyllä esitys :D. Koitin nyt kuitenkin painaa niitä pieniä, mutta tärkeitä yksityiskohtia mieleeni, jos vaikka viikon päästä olisi jotain muutosta huomattavissa johonkin suuntaan. Huomenna täytyy kuitenkin suorittaa pieni mielen copy - paste -operaatio, jotta saa loihdittua eteensä sen parhaimman kokonaisuuden, giant arms + ripped abs! Joo, ja koska musta nyt taas tuntuu, että elän sekä henkisesti, että fyysisesti täydellistä wanna be bb -elämää, niin ainakin toistaiseksi siirrän kaikki blogipäivitykset tähän blogiin. Elämäni Hermeliininä kyllä pysyy siellä, mutta uusia juttuja siis nyt ainakin toistaiseksi vain täällä. Katsotaan sitten miten nuo syksyn sairaalareissut mahdollisesti muuttavat tilannetta, mutta nyt haluan nauttia täysillä tästä liikunnallisesta kehoelämästä!

Masupalat

2006-07-27T22:38:00.000+03:00

Masukka tuli taas vaihteeksi näyttäytymään :). Kivakiva, että tallella on edelleen, vaikka suurimman osan ajasta visusti piilossa. Huomisen saan todennäköisesti sitä vielä ihailla ennen kuin pääsen lauantaina taas mättämään hiiluja ja sanomaan masukalle bye-bye ja tervetuloa uudelleen :). Mutta kyllä mä vaan odotan kuin kuuta nousevaa lauantaiaamun lämpimiä sipulipatonkeja. Yösyöpöttely on selvä merkki siitä, että keho on vailla ravintoa. Nytkin on jumalaton nälkä, vaikka juuri vedin lauatasellisen puuroa ja vaikka muutenkin olen ollut tänään korkeammilla kaloreilla kuin alkuviikosta. Huominen täytyisi vielä jaksaa jotenkin puristaa... Enpä tosin muista koska olisin näin pipo löysällä vienyt yhtään mitään projektia eteenpäin. Mieli on älyttömän hyvä ja positiivinen :). Ehkä se on tämä vanhuus joka sitä pipoa löystää. Tai sitten jokin muu... En tiedä, enkä välitäkään tietää niin kauan kun homma sujuu, kuten viimeisen kuukauden ajan on sujunut. Eihän tämä yhtä juhlaa ole ollut; takapakkejakin on ollut, mutta enpä ole jaksanut niistä kauheasti stressata. Kulkee kun kulkee ja jos ei kulje, niin kyllä se jossain vaiheessa taas kulkee :)

2006-07-27T16:40:00.000+03:00

Hiphei, enää 4,5 kiloa läskiä jorpakkoon ja olen valmis kisalavalle! ;D

Transformaatio

2006-07-25T12:39:00.000+03:00

Sinne ne sitten taas hävisivät, ne komiat käet :(. Tänä aamuna ei ollut enää mitään jäljellä. Mistään. Niin kuin joku olisi päästänyt viime yönä ilmat pihalle; poissa kaikki täyteläisyys, pyöreys, pehmeys, pulleus... Painoa vielä näyttää kuitenkin riittävän 0,8 kiloa kesän alimman yläpuolella, mutta sentään 1,3 kiloa tankkauksen jälkeistä vähemmän. Polkeminen teki tehtävänsä. Tavallisesti olen tankkausta edeltävässä painossa vasta keskiviikkoaamuna. Nyt olin siinä jo eilen ja tänään peräti 0,6 kiloa alempana. Hyvä hyvä! Tällä viikolla näköjään näin, ensi viikolla taas jotain muuta. Tänään aamulenkiksi riitti tunnin leppoisa käpsyttely. Josko päästettäisiin nämä koipiparat hiukan palautumaan välillä. Ehkä niistä jo huomenna on taas juoksulenkille. Pään tekee mieli kympille, kropalle riittäisi puolta lyhyempikin matka. Tällaista tämä on, jatkuvaa sisäistä kamppailua psyyke vs. fysiikka. Illalla rintaa ja olkapäitä. Eilen vielä iloitsin lomasta, tänään jouduin jo töihin. Tällaista tämäkin on, hommat on hoidettava lomalla tai ei. Jos hommista oikeasti haluaa eroon, niin on lähdettävä maan rajojen ulkopuolelle. Tilanne ei nyt juuri sitä vaan salli :/

Minä poljen

2006-07-24T15:15:00.000+03:00

Jeeiiii! Eilen neljäkymppiä, tänään kolmekymppiä ja edelleen kipeillä kintuilla. Let me tell you one thing, this craziness is going to kill me someday!! Joo, joskus unohdan etten sittenkään ole mikään ammattiurheilija ;) Eilen tosiaan polkaisin muutaman mutkan kautta asuntomessuille Espoon Kauklahteen. Rahat jäivät kotio, joten siinä mä sitten hölmönä pällistelin niitä muutamaa aidan takaa näkyvää mökkiä. Ja keräsin kummastuneita katseita urheilullisen paljastavassa asussani :D. Voi hyvät hyttyset sentään! Eivätkö asuntomessuille rynnänneet kaupunkilaiset ole ennen nähneet mimmiä pyörän selässä?! Nojoo.. hauskaa oli. Ainakin mulla. Muilla ehkä vähemmän :D Illasta sitten taas käet koetukselle. Mainiota! Tumput alkavat näyttää päivä päivältä paremmilta. Ainakin pumpissa hiilarimätön jälkeen. Hiukan piti salilla muiden kauhuksi posettaa ja nyt odottelen vaan ensimmäistä kyselyä aineiden käytöstä ;). Mutta oli ne kauhiat! Käet. Tai sitten mulla oli vaan silmissä unikuvia, kun hetken aikaa piti pohtia, jotta onko noi ihan oikeesti mun ihkaomat käet vai vaan lainakäet ;). Tänään tyhjennyksen jälkeen ne kyllä alkavat taas erehdyttävästi näyttää ihan omilta. Mutta hyvin ottaa nyt tumppu reeniä vastaan ja uskon hiilarimättöjen olevan näin tiukistelupyrkimyksissäkin ihan oikea valinta. Alkuviikko meneekin nyt alta 1200 kcal + pitkät lenkit päälle ja loppuviikosta nostan parilla sadalla, jotta jaksan vetää lihastreenit lävitte. Aerobistakin rajoitan taas viikon loppua kohden; mieluummin lyhyitä tehokkaita harjoituksia kuin näitä pitkiä kestävyystyyppisiä juttuja. Eiköhän ne ole nyt tältä viikolta jo nähty ;) Tänään tosiaan se kolmekymppiä fillarilla tyhjään vatsaan. Ajatus oli pyörähtää kevyt kaksikymppinen, mutta eksyin maalaismaisemassa ja reissuun tulikin yllättäen kolmannes lisää. Plus se kuolema -faktori. Kun vihdoin tajusin missäpäin maailmaa liikuin, niin päätin poiketa kummitytön luona vaikka omenalla tai jollain, josta olisin saanut hieman energiaa loppumatkaksi totaalisen tyhjään takkiin. Mutta sielläpä ei ollut muita kotona kuin yksi hellyydenkipeä katti. Soittelin perään, jotta missä ootte ja koska tuutte. Maailmalla oli koko porukka ja minä olin juuri sopivasti heidän pihallansa syöttääkseni hevoset. Siis whaaaaat?! Ruoanhakureissu muuttuikin ruoanjakelureissuksi. Mitäs siinä sitten ihmettelemään kun hommiin vaan ja neljän ja kahden puolikkaan hevosen ruokintaan. Eihän niitä nyt voinut sapuskattakaan jättää... Siinä ne sitten tyytyväisinä rouskuttivat ja mä pyyhin kuolat leualta. Omat ;) Kymppi oli matkaa kotio ja meikämimmi aivan näännyksissä. Enpä muista koska olisin viimeksi taluttanut pyörää ylämäessä... Olisin taluttanut vielä seuraavankin mäen, mutta paikalle osui juuri sopivasti asfalttipojat, joten eihän se ylpeys periksi antanut vaan hampaat irvessä poljin jalat maitohapoista kankeana mäen ylös. Tähdet vaan kiersivät kehää pääni ympärillä. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin; pääsin kotio ja sain joskus yhden jälkeen aamupuurolautasen nenäni eteen. Tyhjentymistä ei kauan tarvinnut ihmetellä. Näin tänään. Ai niin, eilen klo 15 olin vielä menossa maanantain aamupalaveriin, mutta aamusta olinkin itseni ja kaikkien muidenkin yllätykseksi jo kesälomalla :D. Juups juups, tilanteet muuttuu ja niiden mukaan pitää osata elää. Uih, vähänkö tuntuu hyvältä :) Yök! Mä haisen vieläkin ihan hevoselle!

Time to EAT!

2006-07-22T15:02:00.000+03:00

Ärgh, ken sitten ikinä ne mun masukkapalat pöllikään, niin eipä ole takaisin muistanut palauttaa :(. Eli yhä ovat kadoksissa. Ja painokin liikkuu ihan omissa sfääreissä. Mutta ei se mitään, kroppa ei kuitenkaan näytä ihan karmealta, joten tuttuun lauantaiseen tapaan tänään syöpötellään hyvillä mielin :). Hieman eri tavalla kuitenkin kuin viimeisen kuukauden aikana olen tehnyt. Eli sen sijaan, että söisin määrättömästi ihan mitä vaan, kuinka paljon vaan, niin tänään olen kirjannut naminamit kaikki ylös ja keskittynyt enemmän hiilareihin kuin rasvaan. Kaloreita tullee kolmisen tuhatta. Yli ei ainakaan mene. Aamulla kävin tekemässä rennon 40 minsan saliaerobisen. Etureidet ja pakarat ovat niin juntturassa, että muusta on turha haaveillakaan. Treenaan etu- ja takareisipainotteisesti vuoroviikoin (kahden vkon välein siis) ja siksi jalat tulevat aina niin järkyttävän kipeiksi. Muuten systeemi toimii kivasti. Ei nämä koivet ehkä maailman parhaassa lihassa ole, mutta se on mulle huolista pienin. Niihin saadaan kyllä nopeasti muskulariteettia, jos sitä vain tarvitaan. Näin kesällä on kuitenkin mukavampi rasittaa jalkoja muilla tavoin kuin salilaitteissa hinkaamalla. Selkä tässä suurin murheenkryyni on. Siihen kun ei nyt tule leveyttä, ei sitten millään. Paksuuskaan ei olisi yhtään pahitteeksi ;) Pistetääs vielä päivän menu näkyviin :)

sipulipatonkia 2 kpl ( 1 paketti), pari siivua juustoa ja sipaisu Keijua
tuorepastaa tomaattikastikkeella ja vähärasvaista jäätelöä
sokerimuroja rasvattomalla maidolla kostutettuna
tuorepastaa tomaattikastikkeella ja mansikkakakkua (pakko syödä kun äippä on mulle leiponut :))
uunilämpöisiä riisipiirakoita
ÄssäPehmix -karkkipussi
pullo PepsiMax Lemonia

Aika vähästä se kolmetonnia napsahtaa... Kyllä arkilista on paaaaaljon pidempi, vaikka energia jää alle puoleen tuosta. Hiilareita tänään noin 500 g, rasvaa ja proteiinia loput puokkiin (p 15%, hh 70%, r 15%).

Holy Guns!

2006-07-17T14:11:00.000+03:00

Aaaaauuuts!!! Vähänkö on meikämimmin käet kipeenä?! Eipä heti muistu mieleen vastaavaa olotilaa. Hmmm.. ja mitä lienevätkään huomenna..? On se vaan niin ihanan ikävää! Ensi kerralla täytyy vaan muistaa laittaa hippasen vähemmän painoa, jotta saan tekniikkaa puhtaammaksi. Mutta tällaistahan tämä aina on uuden ohjelman ja uusien liikkeiden kanssa. Hapuilua. On niin tottunut lataamaan aina samat (tai vähän isommat ;)) kiekot kiinni kapulaan. Mennee psykologian puolelle tämäkin ;) Ja huomenna "Chicagoon"! Cool! Long time, no see... ;)

2006-07-17T11:26:00.000+03:00

The people who see obstacles as temporary and as valuable learning experiences are the ones who never quit and if you learn from past experiences, not repeating what doesn’t work, and if you never quit, you eventually must succeed.
-Tom Venuto-

Käet

2006-07-16T22:41:00.000+03:00

Kuka hemmetti pölli mun vatsalihakset?!! Noh, ei se mitään... Sain haukkarit tilalle :). Viikon lopulla voin sitten valitella päinvastaista ;) Hyvä treeni! Uusi systeemi mulle ja menee perille kuin häkä! Kohta on mammalla sellaset käet taskussa, että saapi poijaat vaan kateellisena perään kahtella ;). Mutta hyvä niin... Eihän ne muuten katselis ollenkaan ;D Vähänkö hyvä päivä! Yli 1500 kcal hukattu. Ja muutenkin ;)

Viiskymppiä rikki!

2006-07-16T13:45:00.000+03:00

Se, oli siinä! 52 kilsaa tuli polkaistua suitsait sukkelaan :). Noh, ei nyt ihan suitsait... Ei se matka niinkään, mutta se julmetun kylmä ja tiukka pohjoistuuli, joka jotenkin kummasti onnistuu aina puhaltamaan jos ei nyt aivan suoraan edestä, niin ainakin etuviistosta. Montako kertaa luulin kuolevani? Monta, mutta usko ei loppunut kertaakaan. Siinä vaiheessa tosin ei ollut oikein muuta vaihtoehtoa kuin uskon riittää kotio saakka. Ihan heti en kyllä lähde samaa reissua vastaavissa olosuhteissa tekemään. Mä olin oikeasti niin jäässäkin, että muutamaan otteeseen piti ihan vaan pysähtyä aurinkoiseen, tuulettomaan paikkaan lämmittelemään. Sormet ja varpaathan ne tossa touhussa eniten kohmeessa olivat, mutta kyllä melkein koko matkan oli koko likka kananlihalla. Onneksi en ihan pikkutopissa sentään lähtenyt ja takkikin oli mukana. Takareidet olivat edelleen palautumatta ja kipeät, ja sekin vähän haittasin menoa, vaikka yritin siirtää kuormaa mahdollisimman paljon pakaroille. Illalla odottaa vielä erikoistreeni käsille. Olen viime viikkoina pyrkinyt painottamaan treeniä käsille ja selälle. Rinta on hermovamman vuoksi vähän holdissa; en tee vinopenkkiliikkeitä olleenkaan ja muutenkin treeni on enemmän sellaista kitkuttamista pienillä painoilla venyttäviä harjoitusliikkeitä. Olkapäät ovat suht ok, samoin ojentajat, mutta eniten massaa on vamman myötä hävinnyt selästä ja hauiksista. Eikä ihme. Nämähän ovat olleet ne eniten treenatessa kipua aiheuttaneet lihasryhmät, joten harjoittelu on myös ollut sen mukaista. Pitkään en pystynyt esim. selälle tekemään mitään muita liikkeitä kuin alataljasoutua ja sitäkin 50-60% kuormalla normikuormaan verrattuna. Nyt tilanne on kuitenkin jo parempi ja silloin tällöin uskaltaudun muutaman leuankin vetäisemään. Muutamaa enempää ei tosin menekään :D Eilinen tankkaus (lue: sikamässy) toi kaksi kiloa painoa lisää, mutta eiköhän tässä viikon aikana ainakin osa saada johonkin lenkkipolulle hukattua. Ei siis paniikkia. Vielä ;)

2006-07-15T12:31:00.000+03:00

Sivupalkin blogi- ja linkkilistaa päivitetty!

Pyhä kaksinaisuus; ruoka ja lepo

2006-07-15T10:28:00.000+03:00

Vaikka olen nyt jo useamman viikon ajan harjoitellut, niin kyllä se vaan edelleen tuntuu kummalliselta lampsia lauantai -aamuna kauppaan mukanaan ostoslista, jossa lukee "ihan mitä vaan mahdollisimman makeaa ja muutenkin epäterveellistä". Pyörin hyllyjen välissä vähintään tunnin verran kiljuva nälkä vatsassa, kun en osaa päättää mitä haluaisin. Lauantai on virallinen "Lisää läskiä!" -päivä. Niin kiva ja yhtälailla viikon ällöttävin päivä, kun pää pyörii hiilarihumalassa, väsymys vie vällyjen väliin useamman kerran päivässä, vatsaa vääntää ja vaatteet täytyy jättää kaapin hyllylle odottamaan pahimman "I am the elephant" -lookin poistumista. Vain telttakankaiden käyttö on suotavaa ja sallittua, ettei "Mihin mun minimaalinen vyötärölinja katosi???" -syndrooma käy itsetunnon päälle liian voimakkaasti. Tänään olen ehtinyt popsia jo tavaksi muodostuneet 6 vastapaistettua croissanttia (eikä mitään miniversioita!), pari myös vastapaistettua vaniljapullaa, Pepsi Max lemonia, suklaavohvelipaloja (tyyliin Fani -pala) ja muutaman Lumipantterin. Kohta lienee aika nauttia post -aamiainen eli hunajavehnämuroja. Ravintolapasta lienee päivän pääateria, jollain kivalla jälkkärillä ryyditettynä ja vielä olisi illan mittaan tarkoitus pistää pystyyn lettukestit, paistaa sipulipatongit ja tyhjentää viime lauantaista jäänyt puolikas purnukka C`arte dorin Toblerone jätskiä. Ehkä mä vielä jonkun irtojäätelön jostain nappaan :). Joko tuli oksu? ;D Valitettavasti uhrauksia on vaan tässä elämässä tehtävä. Ei se laardikaan ihan ilmaiseksi tule ;) Aamulla ennen tankkaamisen aloittamista käyn kyllä yleensä lenkillä tai sprinttaamassa, mutta tänä aamuna olivat takareidet vielä torstain jalkatreenistä sen verran kippeenä, että paree on nyt vaan vietellä ihan täyttä löbö -päivää. Viikon liikunnat menivät nätisti putkeen, vaikka Hermoterapeutin käsittely jumppia hiukan pääsikin sotkemaan. Myös iltaliikunnat ovat tällä viikolla jääneet vähän turhan myöhäiselle kellonajalle, kun on ollut muka niin paljon kaikkea muuta mukavaa. Ensi viikolle ei taida ainakaan vielä olla yhtään sovittua menoa, joten tämäkin asia korjaantunee pikapuoliin. Mistä tietää, että on kesä? Siitä, että viikon liikuntakalorit painuvat lähemmäs neljää tonnia ja veikkaanpa, että muutaman viikon sisällä ollaan jo reippaasti yliki tuon (norm. 2000-2500 kcal/vko), jos säät vaan jatkuvat suosiollisina. Kesä on elämän parasta aikaa!!! Vkon 28 liikunnat (su-la):

su aamu: pyörälenkki ~40 km (unohtui nollata trippi); hrave: 133; 879 kcal
su ilta: hauikset ja ojentajat; 431 kcal
ma aamu: kävelylenkki 5,5 km; hrave 118; 263 kcal
ma ilta: juoksulenkki 4,5 km; hrave 140; 262 kcal
ti aamu: pyörälenkki 37,5 km; hrave 128; 708 kcal
ti ilta: hermoterapeutti
ke aamu: kävely 4 km; hrave 112, 168 kcal
ke ilta: rinta ja olkapäät; 428 kcal
to ilta: takareidet; 273 kcal
pe aamu: juoksu 4 km; hrave 141; 212 kcal
pe ilta: selkä, trapsit ja takaolat; 283 kcal
la: lepo ja koko päivä syöpöttelyä :)

Vko 28 yhteensä:

treenikertoja 10 kpl
aikaa 11 h 40 min
kilometrejä 77,5 pyörällä
kilometrejä 18 jalan
kulutusta 3907 kcal

Jahas, kello on jo 11. Olisikohan nyt sen post -aamiaisen ja ensimmäisten päiväunien aika ;)

"Sit sen näkee...

2006-07-12T13:33:00.000+03:00

...kun kokeilee.". Siinäpä se, vastaus eilen Hermoterapeutille esittämääni kysymykseen "Kannattaako tällä kropalla lähteä asettamaan minkäänlaisia kisatavoitteita mihinkään fyysiseen lajiin?" Keskustelimme asiasta ja vaihtoehdoista tovin, mutta tämän kummempaa vastausta ei irronnut; ei tukea, mutta ei kieltoakaan. Omillani olen taas jälleen kerran. Viime aikoina vamma on ollut suhteellisen rauhallinen. Jopa muutamat leuanvedot ovat onnistuneet ilman järkyttävää kipua, samoin dipit. Täysin kivutta treenaamisesta ei kannata haaveillakaan, mutta ihan kiva olisi, jos nyt edes sietokyvyn rajoissa mentäisiin eikä ainakaan tulisi takapakkia. Tänään koko oikeanpuolen yläkroppa on eilisen käsittelyn jälkeen taas kipeämpi kuin miesmuistiin. Käsikin näyttää taas roikkuvan viisi senttiä vasempaa alempana. Noh, ehkä se siitä taas. Viimeaikaiset kokemukset ovat kuitenkin olleet kannustavia ja antaneet hieman toivoa epätoivon keskelle. Jos siis tästä hermovammasta puhutaan. Ja muusta en halua puhuakaan. Olen kehittänyt vuosien ja kaikkien terveydellisten ongelmien saatossa itselleni mielestäni kohtuuhyvän selviytymiskeinon; unohdan ja jatkan elämää, kuten mitään kummallista ei olisi tapahtunutkaan. Ihan kuten normaalistikin. Torjunnaksi sitä kai sanotaan, mutta elämä menee ohitse jos näitä jää murehtimaan. Olen shokissa ja raivoissani sen päivän pari, ja sitten ajattelen itseni jälleen terveeksi. Joskus hyvä, toisinaan huono. Mutta elämä on ;) Ja mimmikin on taas niin turpeena kuin sika joulun alla konsanaan. Kuumat ilmat ja kuukautiset eivät ole maailman paras yhdistelmä, mutta eiköhän ne lihat sieltä jostain taas jossain vaiheessa paljastu :). Sitä ootellessa...

Aamulenkki

2006-07-11T11:06:00.000+03:00

Ei ihan 50 km, mutta 37,5 km. Oikein mukava aamunavaus :) Viiskymppiä täytyy jättää sunnuntaille. Alkaa glykogeenit olla sen verran hyvin jo lauantain jäljiltä tyhjätyt. Illaksi oli ajatuksissa jalkatreeni, mutta eiköhän sekin ole viisasta siirtää hiukka myöhemmäksi ;)

Fillarikesän avajaiset

2006-07-10T12:04:00.000+03:00

Hiphei, eilen kesän eka fillarilenkki ja perinteisesti sillä 30 kilsan lenkillä aloittelin. Jalat ovat polkaisusta huolimatta fressit ja nyt harmittaa, etten sitä viittäkymppiä vetäissyt samantien. Olipa ihanaa lepuuttaa hermoja rypsipeltojen keskellä. Noh, ehtiihän sitä vielä. Jos käsi vaan kestää :/. Nämä kipeät hermot kun joutuivat melkoiselle koetukselle ja kipu oli illalla sen mukaista. Onneksi on helpottanut yön aikana. Pyöräilyasento on tietsikan (ja jonkun muun asennon ;)) ohella pahinta myrkkyä vammalle. Mutta kai se tästä.. En ainakaan malta odottaa koska pääsen jälleen satulaan. Huomisaamua olen tässä vähän alustavasti kaavaillut :) , mutta we`ll see... Huomenna Hermotohtorille!

Vaihtoehtoja

2006-07-06T10:16:00.000+03:00

Vielä en ole ehtinyt päättää kuinka harrastepuolella jatkan. Sanansa sanottavana on myös Hra Hermotohtorilla, jonka tapaan pitkästä aikaa ensi viikolla. Saatan jopa joutua odottamaan fysiatrian polin kantaa asiaan. Mutta niin, niitä vaihtoehtoja tällä hetkellä on mielessä seuraavasti:

jatkaa fitness -elämäntapaa, kuten viimeiset 16 vuotta olen tehnyt (ihan hyvä ja varteenotettava vaihtoehto)
lopettaa urheileminen tällä tasolla eli löysätä pipoa hieman ja keskittyä elämässä enemmän muihin asioihin
lopettaa urheilu kokonaan ja vaihtaa lajia johonkin täysin muuhun esim. kissanäyttelyihin ;)
vaihtaa lajia valmentajan johdolla triathloniin tai duathloniin (valmentaja tiedossa ja hänen kanssaan asiasta alustavasti keskusteltu)
jatkaa kehonrakennusta valmentajan johdolla kisatavoite mielessä (keskusteltu asiasta alustavasti mahdollisen valmentajan kanssa)

Pohdinta jatkuu...

Aurinkoista aamua :)

2006-07-04T09:15:00.000+03:00

Vähänkö oli sexyä (ja ihanan viilentävää) juosta tänään aamulenkillä pikkutopissa ja trikoissa jalankulkuväylän viereen sijoitetun sadettajan läpi :D!!! Ah God, että mä suorastaan rrrrrrrakastan tätä vuodenaikaa ja heinäkuuta kun puoli Suomea lomailee :) Vähemmän sexyä sen sijaan oli kun myös aamulenkillä ollut roteva ja komea sakemanni oli niin keskittynyt vastaantulevan valkoisen puudelin hurmaamiseen (?), että kilautti pää edellä päin liikennemerkkitolppaa. Taisivat silmissä vilkkuvat vaaleanpunaiset sydämet muuttua planeettaradoiksi ja tähtisumuksi. Sen verran jäi komea karvaturri päätään ravistelemaan.

Juhannuksen palkintogaala

2006-06-27T21:10:00.000+03:00

Oivoi, sitä ruoan määrää! Ja laatua... heh. Juhannusmättö oli kyllä oikein vuosisadan mättö! Enpä ole tainut koskaan niin antaumuksellisesti syödä kaksi päivää putkeen. Ja tulihan sitä vähän juotuakin välissä ;). Päivää kohden veikkaisin menneen vähintään 5000 kcalria. Ja hyvää teki :). Teki kyllä huonoakin. Ja taas hyvää, mutta yleisfiilis näin jälkeenpäin ajateltuna on ehdottomasti positiivinen. Yhtään ei kaduta ja seuraavaa latausta jo suunnittelen :) Mitäs kaikkea sitä oikein tulikaan syötyä... Jos roskaruoka yököttää, niin seuraava lista on syytä jättää lukematta ;)

croissantteja ( 6 kpl ?)
kukkakaalimunakasta ja kalkkunanakkeja
mansikoita
suklaajäätelöä (1 litra)
tuulihattuja kermatäytteellä (10-15 kpl)
Pehmix -pussi
korvapuusteja (isoja 3 kpl)
sidukkaa
jauhelihapiirakkaa (puoli pellillistä?)
sipulipatonkeja voilla ja juustolla (2 kpl)
tuorepastaa ja kinkkukermakastiketta
vohveleita (5 kpl) mansikkahillolla ja kermavaahdolla
Pepsi Max -pullo
ehkä vielä jotain muuta mitä en vaan muista ;)

Yllättävää, että karkkia meni noinkin vähän ja suklaata ei ollenkaan. Ilmeisesti suklaajäätelö tyydytti pahimmat suklaahimot.

Painokehitys oli huikea:

pe 55,4 kg
la 56,7 kg (+1,3 kg)
su 57,8 kg (+1,1 kg)
ma 56,6 kg (-1,2 kg)
ti 55,8 kg (-0,8 kg)

Kahdessa päivässä painoa lisää ~2,5 kg, josta nyt on kahdessa päivässä lähtenyt 2 kg. Not bad... :)

Lauantai -aamuna kävin hölköttelemässä kympin ja sunnuntaina tein salilla puolentoista tunnin aerobisen. Sunnuntaina hirvitti mennä salille peilien eteen, mutta yllätys olikin positiivinen. Vatsalihakset olivat kyllä hävinneet jonnekin nestekerrostuman alle, mutta kädet ja selkä, voi ziisus, jotta olivat typötyhjät lihakset imeneet itsensä pulleiksi! Vaaaauuuu..... Enpä muista milloin viimeksi on hauiksen ympärys ollut tuota luokkaa... Taitaa olla jo muutama vuosi siitä aikaa. Eivätkä koivetkaan pahalle näyttäneet. Keskivartalo näytti ottaneen pahiten itseensä. Harmi, etten saanut ketään kuvaamaan :/. Juhannuksen jälkeisenä sunnuntai -aamuna salilla oli jostain syystä niin kovin autiota :D

Nyt tuo kunto on jo menneen Juhannuksen heiniä. Vatsalihakset kuultavat jälleen kuten ennenkin ja kädet ovat kutistuneet rimpulamittoihin. Olen viime vuosina hieman karttanut tällaisia "vapaita mässyjä", mutta tämä kokemus antoi jälleen uskoa näinkin järjettömältä kuulostavaan hommaan. Olo on ollut viikonlopun jäljiltä kerrassaan loistava ja super-energinen. Aivan eri tavalla ovat jälleen kulkeneet sekä puntti- että aerobiset treenit. Puhtia riittää taas puskea eteenpäin. Ja eiköhän näitä päiviä tulla sopivin väliajoin näkemään jatkossakin ;)

Yhteenveto

2006-06-26T16:40:00.000+03:00

Se oli se projekti sitten siinä! Tai periaatteessa olisi tämä viikko vielä pitänyt projektissa pitäytyä, mutta mitäpä turhia. Vanhat projektit roskikseen ja uutta tilalle, niin pysyy motivaatiokin kohillaan ;). Miten se sitten meni? Menihän se, mutta ei suunnitelmien mukaan. Harvoin sitä elämä menee suunnitelmien mukaan ja nämä "projektit" ovat mulle aina oiva muistutus siitä, että vaikka kuinka olen kontroloivinani kehoani, niin se kontrolli on pelkkää harhaa. Ei tässä auta muu kuin jälleen kerran osoittaa suurta kunnioitusta tätä monimutkaista järjestelmää kohtaan, jolla todella tuntuu olevan oma tahto ja voimakas sellainen. Voimakkaampi kuin mielen tahto. Aina ei tahto riitä, mutta se riittää, että tietää yrittäneensä ja tehneensä kaiken sen, mitä omien rajojen puitteissa tehtävissä on. Kun tämä elämä ei kuitenkaan ole pelkkää treeniä ja ravintoa vaan siinä ohessa on hoidettava monta muutakin elämän osa-aluetta, jotka kaikki omalta osaltaan kokonaisuuteen vaikuttavat. Tällaista tiettyyn osa-alueeseen keskittynyttä tarinaa lukiessa saattaa helposti unohtua, että tässä ei ole mun koko elämä. Tämä on vain pieni siivu siitä. Tulos ei tyydytä, mutta tyytyväinen olen kaikkeen siihen mitä tämän tuloksen eteen tein. Enempää en olisi näissä olosuhteissa kyennyt tekemään. Mulla oli suunnitelma ja paria hyväksyttävää poikkeusta lukuunottamatta pysyin suunnitelmassa. Hieman jouduin jossain vaiheessa kipujen ja palautumattomuuden vuoksi soveltamaan, mutta muutoin homma sujui kuten pitikin. Saatoin kiittää itseäni tehdystä työstä ja sen todentotta teinkin! :D Lähtö 56,6 kg, tavoite 53,0 kg, lopputulos 56 kg (vkon keskipainoissa) ja välissä tuli jopa 55,2 kilossa käväistyä. Neljä viikkoa sujui hyvin, toiset neljä ei tulosten valossa niin hyvin, vaikka muutoksia en ravintoon tai treeniin tehnytkään. Ehkä olisi pitänyt tehdä... Olisiko kuukauden jälkeen pitänyt kiristää entisestään tai huilata viikon verran ja jatkaa siitä uudella rypistyksellä? Vastaus on yksinkertainen; en tiedä. Jatkoin kuten ennenkin ja se ei tuonut toivottua tulosta. Ensi kerralla ehkä toisin. Miten? Sitäkään en tiedä, kuten en tiedä kulloinkin vallitsevia olosuhteitakaan. Kristallipallosta olen jo pitkään haaveillut... Tämän viikon huilailen. Tai oikeastaan palaudun juhannuksen palkintogaalasta. Uudet projektit odottavat. Mutta millaiset? Sitäkään en oikeastaan tiedä. Vaihtoehtoja on useita. Vain valinta ja päätös puuttuvat.

2006-06-22T23:05:00.000+03:00

"Mitä sä teet Juhannuksena?" "SYÖN!"

***** Nautinnollista Juhannusta kaikille! :)

Dieettivko 24_06

2006-06-18T17:12:00.000+03:00

Ravintokcal/vrk: 1432 kcal Liikuntakcal/vrk: 307 kcal Saldo: 1125 kcal (arvioitu peruskulutus ilman liikuntaa 1515 kcal/vrk --> vajetta -390 kcal/vrk) Ravintokcal: 10024 kcal Liikuntakcal: 2150 kcal Saldo: 7874 kcal (arvioitu peruskulutus 10605 kcal --> -2731kcal/vko) Keskimääräinen makroravinnekoostumus:

prot 35,0 E% / 124 g
hh 43,0 E% / 157 g
rasva 22,0 E% / 34 g

Keskiarvopaino 6. dieettivkon alussa: 55,4 kg Keskiarvopaino 6. dieettivkon lopussa: 55,6 kg Saldo: +0,2 kg Pudotus dieetin alusta (6 dvkoa) -1,0 kg Ylin paino: 55,9 kg Alin paino: 55,4 kg Erotus: -0,5 kg Laskennallinen painonpudotus perustuen peruskulutusarvioon 1515 kcal/vrk: ~0,390 kg Todellinen pudotus: +0,2 kg (perustuu ka-painoon) Saldo: +0,590 kg Laskennallinen pudotus dieetin alusta (6 dvkoa) -2,7 kg Todellinen pudotus dieetin alusta (6 dvkoa) -1,0 kg Saldo: +1,7 kg

Välitavoite: 53,9 kg Toteutunut paino: 55,6 kg Erotus: +1,7 kg

Diet sucks! Stressiä roppakaupalla ja kaksi ~2000 kcalrin päivää (torstain reissupäivä + lauantai ihan muuten vaan) tekivät näköjään tehtävänsä. Että vituttaako? No vituttaa ihan vietävästi :///. Mutta elämä on ja jatkuu, vaikka hermovammaan vetelen taas Naxopren -kuuria. Se niistä leuanvedoista ja mielessä kummittelee ajatus salivapaasta viikosta. 5 päivää taulukointia, sitten kahden vuorokauden Juhannusmässyä ja taas jatketaan. Ikuisesti kai :(

Eilen hölkkä 6 km + sprintit väliin, tänään aamukymppi. Ja viikollakin tuli yksi lyhyt aamulenkki vetäistyä. Kiva saada vähitellen juoksut toimimaan :). Sali tökkii tämän aktivoituneen vamman myötä aika pahasti... Ja etureidet jätin viime vkolta kokonaan treenaamatta. Sprintit hoitivat tämän homman paremmin kuin hyvin. Saas nähdä miten tulevalla vkolla, vieläkö yhtä pahasti käy kipiää? Taitavat Naxoprenit viedä lihaskivut muiden ohella.

Auts!

2006-06-11T22:06:00.000+03:00

Uuuuuuuuhhh... Vielä pitää vähän tänne valitella, kun on kroppa niin sua****n kipee! Hyvä ja nautittava asia sinänsä, mutta pistää nyt tosiaan vähän ens viikon suunnitelmia uusiksi. Sprintit ja leuat tekivät tehtävänsä. Eikä ole vain selkä ja reidet kipeät vaan joka jumalaisen lihas, jota tästä kropasta löytyy. Erityisen ilkeää tekevät kipeät kylkilihakset tai oikeastaan tuntuu kuin kylkiluut itsessään olisivat aivan jumalattoman arat. Juoksukuntoa ei tällä hetkellä ole ollenkaan ja se varmasti osaltaan selittää miksi kehon voi kolmella ~50 m:n sprintillä saada näin totaalisen kipeäksi. Heikkoa teki hapenkin osalta. Juoksua ei tosiaan ole tullut juurikaan tänä vuonna harrastettua, koska se vaan on niin älyttömän raskasta tällä edelleen tukkoisella nenällä. Harmi sinänsä :(. Puolisen vuotta tässä nyt ollaan tukossa oltu... Lääkäriin pitäisi ehkä taas lähteä arvuuttelemaan. Olen näiden kahden pitkäaikaisvaivan takia melkoisen lopussa jo henkisestikin. Heh, urheilukenttä oli muuten jostain syystä kiinni ja jouduin ryömimään sinne aidan alareunasta löytyneen aukon kautta. Tulipa syyllinen olo. Pakko oli kuitenkin päästä kokeilemaan ja olihan se täysiä pinkominen taas yhtä vapauttavaa kuin aina ennenkin :)

Liikuntasuunnitelma vko 24_06

2006-06-11T21:41:00.000+03:00

Su aamu: Saliaero 70 min (jalat ja koko kroppa niin kipeät, ettei enempään kyennyt)
Ma ilta: Yläkeho (rintapainotteinen)
Ti ilta: Alakeho (etureisipainotteinen)
Ke ilta: Lenkki tai HIIT 30 min
To: Kuopio, Varkaus, Joensuu
Pe ilta: Alakeho (takareisipainotteinen)
La aamu: Lenkki+sprintit tai HIIT 30 min
La ilta: Yläkeho (selkäpainotteinen)

Dieettivko 23_06

2006-06-10T22:22:00.000+03:00

Ravintokcal/vrk: 1362 kcal Liikuntakcal/vrk: 330 kcal Saldo: 1032 kcal (arvioitu peruskulutus ilman liikuntaa 1515 kcal/vrk --> vajetta -483 kcal/vrk) Ravintokcal: 9534 kcal Liikuntakcal: 2310 kcal Saldo: 7224 kcal (arvioitu peruskulutus 10605 kcal --> -3381kcal/vko) Keskimääräinen makroravinnekoostumus:

prot 36,0 E% / 121 g
hh 43,0 E% / 147 g
rasva 21,0 E% / 33 g

Keskiarvopaino 5. dieettivkon alussa: 56,0 kg Keskiarvopaino 5. dieettivkon lopussa: 55,4 kg Saldo: -0,6 kg Pudotus dieetin alusta (5 dvkoa) -1,2 kg Ylin paino: 55,6 kg Alin paino: 55,1 kg Erotus: -0,5 kg Laskennallinen painonpudotus perustuen peruskulutusarvioon 1515 kcal/vrk: ~0,485 kg Todellinen pudotus: -0,6 kg (perustuu ka-painoon) Saldo: -0,115 kg Laskennallinen pudotus dieetin alusta (5 dvkoa) -2,3 kg Todellinen pudotus dieetin alusta (5 dvkoa) -1,2 kg Saldo: +1,1 kg

Välitavoite: 54,4 kg Toteutunut paino: 55,4 kg Erotus: +1,0 kg

Niinpä niin... kolmessa viikossa pitäisi pudottaa vielä 2,4 kiloa eli 800 g/vko. Se ei tule onnistumaan, joten pidän Juhannus -viikonlopun dieettivapaata ja jatkan sitten niin kauan kuin tarve vaatii, jotta pääsen ainakin 53 kiloon.

Nämä viisi viikkoa ovat sujuneet aikalailla suunnitelmien mukaan, mutta mulla ei valitettavasti tuo paino ole vielä millään dieetillä käyttäytynyt kuten teoreettisesti odottaa voisi. Yksi vähän överiksi mennyt herkkupäivä on tällä taipaleella tullut vietettyä, mutta muutoin en muuttaisi mitään. Ehkä aerobista voisi olla enemmänkin, mutta sitä on nyt juuri niin paljon kuin mihin tällä hetkellä muulta elämältä kykenen. Ehkä jossain vaiheessa voisi ottaa aamulenkkejä myös viikolle, jos työtilanne tästä hieman kesän myötä rauhoittuisi. Näin odotan tapahtuvan aikaisintaan Juhannuksen jälkeen, jos silloinkaan.

Aikaisemmilla dieeteillä pudotusvauhti on ollut keskimäärin 250 g/vko ja aika lähellä tätä mennään nytkin. Keskimäärin pudotusta on keskipainossa tullut kuluneiden viiden viikon aikana 240 g/vko. Jos, ja mitä oletettavimmin kun, tahti jatkuu samanlaisena tulee paino kolmen viikon kuluttua olemaan 54,7 kiloa eli 1,7 kiloa tavoitteen yläpuolella. Tämä puolestaan tarkoittaa ~7 dieettiviikkoa lisää (kokonaisuudessa tupla-aika alunperin ajattelemaani nähden) eli tavoitteessa olisin elokuun puolivälin tienoilla, jolloin onkin hyvä sauma palkita itsensä beachi -lomalla jossain sopivassa Välimeren kohteessa :)

Voi jumaleisson, että tää voi olla aina yhtä vaikeeta!!! Ja sitten alkaa taas lihotuskuuri. Jouluun mennessä pitäisi olla lihaa vähintäänkin yhtä paljon kuin sitä parhaimmillaan on ollut ;)

Saavutuksia

2006-06-10T22:00:00.000+03:00

Tänään oli hieno päivä! Juu, aurinko paistoi kivasti koko päivän ja äippä auttoi operaatio ikkunoiden pesussa. Hmmmm.. tai taisi mennä toisinpäin; äippä pesi ja minä autoin :D. Mutta päivä oli erityisen hieno, koska kävin aamulla ensimmäistä kertaa tänä vuonna sprinttaamassa radalla ja vedin illalla ensimmäistä kertaa lähes vuoteen leukoja :). Nyt täytyy vaan toivoa, että hermovamma ei ota tämän päivän urakoista pahemmin siipeensä. Mieluusti jatkaisin leuanvetoja ja dippejä tästä eteenpäinkin. Nyt ainakin koko kroppa särkee aivan julmetusti. Huomiselle ajattelin kymppiä hölkkä+kävely -yhdistelmänä, mutta saattaa olla parempi suunnata aamuaerobiselle salin puolelle, jossa homman voi lopettaa silloin kun siltä tuntuu. Mutta nukutaan nyt tämä yö tässä välissä ja kattellaan aamusta oloa.

Dieettivko 22_06

2006-06-04T19:03:00.000+03:00

Ravintokcal/vrk: 1346 kcal Liikuntakcal/vrk: 303 kcal Saldo: 1043 kcal (arvioitu peruskulutus ilman liikuntaa 1515 kcal/vrk --> vajetta -472 kcal/vrk) Ravintokcal: 9422 kcal Liikuntakcal: 2122 kcal Saldo: 7300 kcal (arvioitu peruskulutus 10605 kcal --> -3305kcal/vko) Keskimääräinen makroravinnekoostumus:

prot 37,0 E% / 124 g
hh 41,0 E% / 139 g
rasva 22,0 E% / 33 g

Keskiarvopaino 4. dieettivkon alussa: 55,2 kg Keskiarvopaino 4. dieettivkon lopussa: 56,0 kg Saldo: +0,8 kg Pudotus dieetin alusta (4 dvkoa) -0,6 kg Ylin paino: 56,3 kg Alin paino: 55,6 kg Erotus: -0,7 kg Laskennallinen painonpudotus perustuen peruskulutusarvioon 1515 kcal/vrk: ~0,470 kg Todellinen pudotus: +0,8 kg (perustuu ka-painoon) Saldo: +1,270 kg Laskennallinen pudotus dieetin alusta (4dvkoa) -1,805 kg Todellinen pudotus dieetin alusta (4 dvkoa) -0,6 kg Saldo: +1,205 kg

Välitavoite: 54,8 kg Toteutunut paino: 56,0 kg Erotus: +1,2 kg

Perseestä!!!!!!!!!!!

Paha paha olo

2006-05-31T16:28:00.000+03:00

Jaahas, se on tällä tytöllä kroppa taas niin umpisekasin kuin vaan olla voi. Viimeiset kolme päivää ovat olleet aika karmeita. Turvoksissa ollaan kuin syöttösika viimeisillään, joka paikkaan koskee ja väsymys on lähes ylitsepääsemätöntä. Mites tässä taas näin pääsi käymään? Noh, näinhän tässä aina käy kun homma alkaa omasta mielestä pelittämään kivasti. Eihän sitä uskalla enää edes ajatella, että hei, nyt tää juttu kulkee aivan loistavasti! Potku otsaluuhun odottaa nurkan takana. Ja niitä syitä.. niitä syitä tähän olotilaan on miljoona mahdollista eikä yhtään vesipesun kestävää. Paras veikkaus lienee ns. kombiefekti. Kun kaikki viisarit osoittavat yhtä aikaa samaan suuntaan, niin pamahtaa. Nyt yritän taas ottaa päivä kerrallaan ja odottaa sumun hälvenemistä. Kunhan nyt jotenkin näiden pillereiden avulla selviän arjen pakollisista tehtävistä, niin muun ajan yritän ottaa vähän lungimmin. Oisko edes sellanen viikon loma tähän väliin enemmän kuin paikallaan? Olisihan se, mutta kun sitä ei nyt ole. Elokuuhun asti on kärvisteltävä. Toivottavasti paineet helpottavat edes vähän ennen sitä. Josko jo Juhannuksen jälkeen voisi ottaa vähän rennommin...

Dieettivko 21_06

2006-05-28T12:45:00.000+03:00

Ravintokcal/vrk: 1481 kcal Liikuntakcal/vrk: 350 kcal Saldo: 1131 kcal (arvioitu peruskulutus ilman liikuntaa 1515 kcal/vrk --> vajetta -384 kcal/vrk) Ravintokcal: 10367 kcal Liikuntakcal: 2448 kcal Saldo: 7919 kcal (arvioitu peruskulutus 10605 kcal --> -2686 kcal/vko) Keskimääräinen makroravinnekoostumus:

prot 36,0 E% / 132 g
hh 43,0 E% / 159 g
rasva 22,0 E% / 32 g

Keskiarvopaino 3. dieettivkon alussa: 55,4 kg Keskiarvopaino 3. dieettivkon lopussa: 55,2 kg Saldo: -0,2 kg Pudotus dieetin alusta (2 dvkoa) -1,4 kg Ylin paino: 55,4 kg Alin paino: 55,0 kg Erotus: -0,4 kg Laskennallinen painonpudotus perustuen peruskulutusarvioon 1515 kcal/vrk: ~0,385 kg Todellinen pudotus: -0,2 kg (perustuu ka-painoon) Saldo: +0,185 kg Laskennallinen pudotus dieetin alusta (3 dvkoa) -1,335 kg Todellinen pudotus dieetin alusta (3 dvkoa) -1,4 kg Saldo: -0,065 kg

Välitavoite: 55,3 kg Toteutunut paino: 55,2 kg Erotus: -0,1 kg

2006-05-24T23:09:00.000+03:00

Voi itku, että oli raskas puolituntinen crossailla tänään. Hitto kun olisin ymmärtänyt jättää väliin! Olisi ollut paljon mukavampi aeroilla huomenna aamusta tuorein jaloin. Hmph! Tyhmästä päästä kärsii koko keho. Tai jotain sinnepäin... Miten ihmeessä se löysääminen voi olla vuosi toisensa jälkeen yhtä vaikea asia sisäistää?!

Liikuntasuunnitelma 21_06

2006-05-22T20:41:00.000+03:00

Noniin, tänään se sitten tapahtui :). Sain pukkarissa kuulla kesän ensimmäisen "Kilpailet sä?" kysymyksen. Hyvä hyvä. Se kertoo, että jotain on tapahtunut ja oikeaan suuntaan mennään, vaikka PALJON on tavoitteeseen vielä töitä jäljellä. Toivottavasti saan tänä vuonna ottaa jo heinäkuun hieman aiempia löysemmin. Yleensä tuo kahden viikon "huippukunto" on ajoittunut vasta elokuun puolenvälin paikkeille. Ohjelman kanssa tämä on vielä sellaista haparointia ja kokeilua mistä löytyy juuri mulle sopiva variaatio MMP:stä. Sain tänään viilattua ohjelmaa toivottavasti taas parempaan suuntaan osaa harjoitusliikkeistä vaihtamalla. Vaihdoin harjoitusten sekundaaristen lihasryhmien massaliikkeet eristäviksi. Tämän pitäisi helpottaa koko keholle tulevaa kuormaa. Pari viikkoa taas kokeillaan ja katsotaan kuinka homma toimii. Vai toimiiko? Kokeilen muuttaa myös hieman viikkorytmitystä eli tavoite olisi tämän viikon osalta seuraava (toteuma muun elämän mukaan):

Su aamu: Saliaero 80 min
Ma ilta: Alakeho (etureisipainotteinen)
Ti ilta: Yläkeho (rintapainotteinen)
Ke ilta: Lenkki tai HIIT 30 min
To ilta: Alakeho (takareisipainotteinen)
Pe ilta: Yläkeho (selkäpainotteinen)
La aamu: Lenkki tai HIIT 30 min

Sapuskoja PITI muuttaa, mutta en ole saanut aikaiseksi. Ja viime viikko näytti taas menevän ihan hyvin nykyisen mallin mukaankin :), joten enpä nyt sitten vielä ala tämän asian vuoksi hätäilemään. Ihan tarkalleen en viime viikollakaan pysynyt ravintosuunnitelmassa, kun lauantain Lordi -huumassa tuli nautiskeltua viipale mallasleipää, siianmätiä ruisleivällä, häränfilettä Provencale (+ röstiperunaa, jonka jätin syömättä) ja jälkkäriksi muutama lusikallinen suklaakakkua minttukerman ja mansikoiden kera. Oli hyvää, piristi kummasti eikä varmaankaan tuhonnut projektia ;)

Dieettivko 20_06

2006-05-21T13:08:00.000+03:00

Ravintokcal/vrk: 1320 kcal Liikuntakcal/vrk: 284 kcal Saldo: 1036 kcal (arvioitu peruskulutus ilman liikuntaa 1515 kcal/vrk --> vajetta -479 kcal/vrk) Ravintokcal: 9240 kcal Liikuntakcal: 1988 kcal Saldo: 7252 kcal (arvioitu peruskulutus 10605 kcal --> -3353 kcal/vko) Keskimääräinen makroravinnekoostumus:

prot 37,0 E% / 122 g
hh 43,0 E% / 141 g
rasva 20,0 E% / 29 g

Keskiarvopaino 2. dieettivkon alussa: 56,3 kg Keskiarvopaino 2. dieettivkon lopussa: 55,4 kg Saldo: -0,9 kg Pudotus dieetin alusta (2 dvkoa) -1,2 kg Ylin paino: 55,6 kg Alin paino: 55,3 kg Erotus: -0,3 kg Laskennallinen painonpudotus perustuen peruskulutusarvioon 1515 kcal/vrk: ~0,480 kg Todellinen pudotus: -0,9 kg (perustuu ka-painoon) Saldo: -0,420 kg Laskennallinen pudotus dieetin alusta (2 dvkoa) -0,950 kg Todellinen pudotus dieetin alusta (2 dvkoa) -1,2 kg Saldo: -0,250 kg

Välitavoite: 55,7 kg Toteutunut paino: 55,4 kg Erotus: -0,3 kg

Tiltissä

2006-05-17T21:03:00.000+03:00

Tänään totesin, että niin kivalta kuin tämä uusi saliohjelma (MMP) tuntuukin, niin muutoksia täytyy tehdä aika nopsaan. Ainakin tällä ruokavaliolla palautuminen on niin hidasta, että olen jo parissa viikossa onnistunut vetämään kropan aivan juntturaan. Toisaalta vika saattaa olla myös omassa asenteessa. Tämän tyyppistä ohjelmaa ei ole kai tarkoitettukaan vedettävän kerta toisensa jälkeen sata lasissa vaan osan sarjoista tulisi olla selvästi kevyempiä. Esim. etureisipainotteisena päivänä takareidet pitäisi osata ottaa kevyesti eikä lähes samalla intensiteetillä kuin takareisipainotteisena päivänä. Noh, mulla on vaan on ja off -vaihteet, joten hiukan täytyy nyt asiaa miettiä uudemman kerran. Kokonaisvaltainen olotila ei tällä hetkellä ole kovin nautittava. Veikkaan ratkaisun löytyvän hieman toisenlaisesta liikevalikoimasta. Josko sitä viikonloppuna ehtisi miettimään tämänkin asian loppuun. Mutta muuten hyvin menee ja masukkakin (vyötärö) alkaa vähitellen erottua lantiosta :)

Liikuntasuunnitelma 20_06

2006-05-15T07:49:00.000+03:00

Liikuntasuunnitelmaa viikolle 20 EI OLE! :O Totta, on ollut ja on edelleen niin paljon hässäkkää elämässä, että en ole ehtinyt miettiä kuinka sali- ja aerosessiot tähän sijoittaisi. Tänään ainakin YRITÄN ehtiä salille tekemään eilen tekemättä jääneen rintapainotteisen treenin. Ehkä tässä on nyt parasta edetä vaan päivä kerrallaan...

*****

EDIT 16.5.06: Jotain suunnitelmaa olen nyt saanut aikaiseksi. Toteutumisesta en kuitenkaan mene takuuseen, mutta yritetään nyt kuitenkin :)

Su aamu: Saliaero 60 min
Ma ilta: Yläkeho (rintapainotteinen)
Ti ilta: HIIT
Ke ilta: Alakeho (takareisipainotteinen)
To ilta: Lenkki 30 min
Pe ilta: Yläkeho (selkäpainotteinen)
La aamu: Lenkki 30 min
Su aamu: Saliaero 80 min
Su ilta: Alakeho (etureisipainotteinen)

Dieettivko 19_06

2006-05-14T21:03:00.000+03:00

Ravintokcal/vrk: 1368 kcal Liikuntakcal/vrk: 322 kcal Saldo: 1046 kcal (arvioitu peruskulutus ilman liikuntaa 1520 kcal/vrk --> vajetta -474 kcal/vrk) Ravintokcal: 9576 kcal Liikuntakcal: 2257 kcal Saldo: 7319 kcal (arvioitu peruskulutus 10640 kcal --> -3321 kcal/vko) Keskimääräinen makroravinnekoostumus:

prot 38,0 E% / 132 g
hh 40,0 E% / 136 g
rasva 22,0 E% / 33 g

Keskiarvopaino 1. dieettivkon alussa: 56,6 kg Keskiarvopaino 1. dieettivkon lopussa: 56,3 kg Saldo: -0,3 kg Pudotus dieetin alusta (1 dvkoa) -0,3 kg Ylin paino: 56,6 kg Alin paino: 55,8 kg Erotus: -0,8 kg Laskennallinen painonpudotus perustuen peruskulutusarvioon 1520 kcal/vrk: ~0,470 kg Todellinen pudotus: -0,3 kg (perustuu ka-painoon) Saldo: +0,170 kg Laskennallinen pudotus dieetin alusta (1 dvkoa) -0,470 kg Todellinen pudotus dieetin alusta (1 dvkoa) -0,300 kg Saldo: +0,170 kg

Välitavoite: 56,2 kg Toteutunut paino: 56,3 kg Erotus: +0,1 kg

Turbovaihteella

2006-05-10T22:32:00.000+03:00

Min en tajuu mikä ihme ja kumma tätä kroppaa taas vaivaa! Kun se ei reagoi taas mihkään tai reagoi kyllä, mutta täysin odotettua päinvastaisesti. Murrr...! Turbee on vointi ja vatsarölly voi paksusti, farkut tiukkaa kankusta ja vaaka ei ole kovin ystävällinen. Kai ne on ne vaihdevuodet... Noh, anyway, mua ainakin taas kiukuttaa ja turhauttaa tämä ulkoinen olemus aivan satasella. Ja selkäki on niin prklen kipee, eikä maastavedot yhtään auttaneet asiaa. Höh!!! Syömäpuoli on sujunut unelmasti, mutta viikonloppuna täytynee tehdä jo pientä viilausta ja vaihtaa jyvätuotteita ja etelän hetelmää porkkanaisempaan suuntaan. Ja lisää lihhoo!!! Kallaa tai kannaa! Näin se vaan taitaa olla, maitotuotteet ON stnasta! (<-- vitsivitsi) Reenitkin on sujuneet hyvin (kaiken maailman kivut ja kivistykset pois lukien), mutta tätäkin puolta täytynee vähän hioa; lisää lenkkiä ja enemmän palautumisaikaa rautaisannoksesta. Arkiset aamulenkitkin jo vilahtivat mielessä, mutta taisivat kadota samantien. Ans kattoo nyt! Viikonloppuna lienen viisaampi, mutta totuus on, että ei hyvin mee, ei hyvin mee! Ehkä olen nesteessä, ehkä en.. ei oikein ossoo nyt sanua. Mutta niin... kattotaan.

Liikuntasuunnitelma 19_06

2006-05-06T11:17:00.000+03:00

Tämän viikon torstaina oli flunssa muuttunut taas "normaaliksi" tukkoisuudeksi ja pääsin vihdoin jatkamaan kesäprojektia liikuntojen osalta. Eli torstaista lähtien liikuntasuunnitelma toteutunut ja alkuviikko siis totaalilepoa. Tänään ensimmäinen lyhyt kevyt lenkki kuukausiin; hieno ilma ja olosuhteisiin nähden hieno lenkki :) Vähän tässä vielä on niin ja näin näiden liikuntojen suhteen. Tukkoisuus haittaa omalta osaltaan, hermovamma omalta ja torstain hermoterapiassa paljastui myös ikävää alaselkäkipua aiheuttava tulehdus L5 -nikamassa (viimeinen lannenikama). Kyllä tämä sellaista rämpimistä on näiden terveydellisten ongelmien loputtomassa suossa. Alkavan viikon liikuntasuunnitelma on seuraavat:

Su aamu: Saliaero 80 min
Su ilta: Yläkeho (rintapainotteinen)
Ma: Vapaa
Ti ilta: Alakeho (takareisipainotteinen)
Ke ilta: HIIT tai lenkki 30 min
To ilta: Yläkeho (selkäpainotteinen)
Pe ilta: Alakeho (etureisipainotteinen)
La aamu: HIIT tai lenkki 30 min

Nyt olen vihdoin päässyt Vappu- ja flunssaturvotuksista eroon, ja keho siltä osin tuntuu olevan kunnossa. Valitettavasti nuo mässyturboilut nostivat viikon keskipainon 56,6 kiloon (tänään aamupaino 55,8 kg), mutta tästä luvusta nyt kuitenkin lähdetään kesäprojektissa liikkeelle. Tarkoitus on lopetella dieettiä sinne Juhannuksen tai heinäkuun alun tienoille, jolloin teoreettisesti painoa pitäisi olla ~53 kg (haaveena kuitenkin se iänikuinen 52 kg ;)), jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan ilman sen suurempia liikuntataukoja tai sortumisia. Ruokavaliossa olen ehdoton eli ei tankkauspäiviä, ei herkkuja. Jos joudun ruokavaliosta poikkeamaan, niin pyrin pitämään kuitenkin energiarajoituksesta kiinni. Näitä poikkeamiahan tuli/tulee jo tälle vkolle synttäreiden johdosta muutama (äipän bodarikakkua keskiviikkona ja ravintolaillallinen tänään). Muutoin viikko on sujunut sikakiireestä huolimatta mallikkaasti; ei repsahduksia. Tavoitteena toistaiseksi on syödä ~1400 kcal/vrk jaolla 40/40/20 eli käytännössä

proteiinia 140 g
hiilihydraatteja 140 g
rasvaa 30 g

Liikuntaa tullee noin 2000-2500 kcalrin edestä viikkoa kohden. Katsotaan 3-4 vkoa miten homma lähtee käyntiin ja tehdään sitten tarpeen vaatiessa viilauksia. Välitavoitteet

vko 18 lähtö 56,6 kg
vko 19 tavoite 56,2 kg
vko 20 tavoite 55,7 kg
vko 21 tavoite 55,3 kg
vko 22 tavoite 54,8 kg
vko 23 tavoite 54,4 kg
vko 24 tavoite 53,9 kg
vko 25 tavoite 53,5 kg
vko 26 tavoite 53,0 kg

Paino ei koskaan putoa suoraviivaisesti eli yllä olevaan ei tule suhtautua turhan vakavasti. Toteutuneita painoja vertaamalla tavoitepainoihin saan lähinnä osviittaa mennäänkö ihan metsässä vai kuljetaanko edes hieman oikealla polulla ja mitä lopullinen tulos tulee todennäköisesti olemaan. Tavallisesti parhaitenkin edennyt dieetti on kohdallani tyssännyt 54 kiloon.

Vaikeasti ennustettavaksi homman tekee myös se, että kokeilen jälleen kerran aivan uudentyypistä saliohjelmaa Christian Finnin The Maximum Muscle Plania (MMP). Pari ensimmäistä harjoituskertaa on nyt takana ja ihan hyvältä tuntuu. Tuloksista osaan todennäköisesti sanoa jotain vasta 6-8 vkon jälkeen eli kutakuinkin kesäprojektin loppuessa. Ja täytyy tietysti muistaa ettei tässä lihasmassan kannalta mitään hurjia kannata edes odottaa, koska miinuksilla mennään. Mutta josko saisi tätä sairasteluiden myötä käsiin räjähtänyttä rasvaprosenttia hilattua hieman alemmaksi. Iän myötä rasvaa on alkanut kertymään ikävästi myös vyötärönseudulle ja lantioon, kun ennen ongelma oli yksinomaan pepussa ja reisissä. Alan siis vihdoinkin ymmärtämään niitä, jotka tuskailevat jenkkakahvojensa kanssa ;).

Siinäpä kesäprojekti pikaisesti esiteltynä. Palaan myöhemmin tuohon MMP:hen hieman tarkemmin.

Liikuntasuunnitelma 18_06 - Uusi uljas elämä!

2006-05-01T15:25:00.000+03:00

Joops... kuten "pääblogin" puolelta on jo monelle selvinnyt, niin olen siis kipeä, mutta aion siitä huolimatta kirjata tänne alkaneen viikon liikuntasuunnitelman. Se sitten toteutuu tai ei toteudu vallitsevien olosuhteiden mukaan. Tai siis jo nyt voin sanoa, että ei toteudu sellaisenaan vaan toteutuu ehkä niiltä osin kuin toteutuu. Anyway, tarkoituksena on tänään aloittaa uusin kehoprojekti tämän rikkinäisen kehon sallimissa rajoissa. Tavoitteet on asetettu ja suunnitelmat seuraavien kahden kuukauden osalta ovat valmiit. Ja koska eletty elämä on osoittanut, että kaikkea ei saa mitä haluaa ja että elämä harvoin menee suunnitelmien mukaan, niin pidätän itselläni täyden oikeuden muuttaa tavoitteita, muokata suunnitelmia ja heittää hyvästit koko projektille siinä vaiheessa kun siltä tuntuu. Kuten huomaatte, olen niin kovin innostunut tästä "Dieetti - kesä 2006" -projektin aloituksesta. Noh, mä olin kyllä ihan aidosti innostunut, enkä malttanut odottaa tätä päivää koittavaksi, mutta sitten tuli tämä prkleen tauti, tunki jalat kaulaa myöden savimaahan ja vei uuden projektin ja uusien sali-, liikunta- ja ruokaohjelmien tuoman innostuksen tullessaan. Seuraavasti siis OLIN suunnitellut. Eilinen meni jo lepäillessä ja niin menee tämäkin päivä. Huomisesta ei hajuakaan.

Su aamu: Saliaero tai lenkki 80 min
Ma aamu: HIIT tai lenkki 30 min
Ma ilta: Yläkeho (rintapainotteinen)
Ti ilta: Alakeho (takareisipainotteinen)
Ke ilta: HIIT tai lenkki 30 min
To ilta: Yläkeho (selkäpainotteinen)
Pe ilta: Alakeho (etureisipainotteinen)
La aamu: HIIT tai lenkki 30 min

Laittelen lisää infoa projektista kun innostus taas jossain vaiheessa palaa.

Liikuntasuunnitelma 17_06

2006-04-22T16:15:00.000+03:00

Su aamu: Saliaero tai lenkki 80 min
Su ilta: Rinta
Ma: Vapaa (Oulusa!) <<< NINJA!!!
Ti ilta: Jalat
Ke ilta: HIIT
To ilta: Selkä (Hyvinkäälä!)
Pe ilta: Olkapäät + ojentajat
La aamu: HIIT tai lenkki 30 min
La ilta: Hauis + vatsat

Liikuntasuunnitelma 16_06

2006-04-16T12:56:00.000+03:00

Su aamu: Saliaero 80 min
Ma aamu: HIIT
Ma ilta: Jalat
Ti ilta: Rinta
Ke ilta: Vapaa
To ilta: Selkä
Pe ilta: Olkapäät + ojentajat
La aamu: HIIT
La ilta: Hauis + vatsat

Liikuntasuunnitelma 15_06

2006-04-12T11:49:00.000+03:00

Yritetäänpä ainakin "paperilla" päästä jälleen liikunnallisen elämän makuun. Ennen eilistä viimeisin merkintä treenipäikkärissä oli reissua edeltävänä perjantaina 3.3.06. Jokunen tovi on siis vierähtänyt siitä, kun viimeksi rautaan tartuin. Kevyitä, matalasykkeisiä lenkkejä, kävelymatto- ja crossari -harjoituksia on alla muutama. Kipeänä edelleen eteenpäin mennään, joten siksi yritän pitää tehot alhaalla ja käyn vaan maistelemassa miltä paluu "arkeen" tuntuisi ;)

Su aamu: Saliaero 60 min
Ma ilta: Saliaero 50 min
Ti ilta: Rinta + HIIT 5 x 1+2 min (lämppärit 10 min --> yht. 25 min)
Ke ilta: Selkä
To: Vapaa (hermoterapia)
Pe aamu: Hölkkä, kävely tai combi?
Pe ilta: Olkapäät ja ojentajat
La: Hauis + vatsat + HIIT 5 x 1+2 min (lämppärit 10 min --> yht. 25 min)

Loma-aamiainen

2006-03-25T14:20:00.000+02:00

Tästä se loma-aamiainen alkoi! Hotelli oli all inclusive, joten kaikki ateriat ja juomat (myös alkoholi) sisältyivät hintaan. Ranneke vaan ranteeseen ja syömään! Ja kyllähän sitä vähän "Ruotsin laiva" -meiningillä tuli syötyä! Coche -aamiainen

iso paahtoleivän siivu
voita
edam -tyyppistä juustoa
tomaattia
reilusti munakokkelia
jotain kanamössöä
joku upporasvassa paistettu "piirakka" (jäi usein maistamiseen)
appelsiinituoremehua
kaura- tai suklaapuuroa tai mysliä
jogurttipurkki
pulla tai kakkupala
ananasta, melonia, guavaa, passionhedelmää, papaijaa...

Toisella lomavkolla samalla periaatteella toimivassa viiden tähden hotellissa Isla de Margaritalla aamiaismättöön tuli vielä edellisten lisäksi pannukakut tai lettuja vaahterasiirapilla ja hedelmäpirtelöä (tehtiin omavalintaisista hedelmistä tiskillä). Pulla vaihtui donitsiin tai croissanttiin. Tai sitten tuli vielä syötyä se pullakin koko muun mätön päälle ;)

Loma-body

2006-03-22T23:20:00.000+02:00

Siinä se nyt sitten on, sairauksien riuduttuma lomabody kuvattuna matkapäivän jälkeen toisena varsinaisena lomapäivänä 7.3.06. Vähiin käy ennen kuin katoaa kokonaan :( Nyt napsin rauhassa antibioottikuurin ja parantelen kärsivällisesti tämän "ontelotulehduksen" ilman ravinto- ja treenistressiä pois. Katsotaan sitten missä kunnossa kroppa on ja mitä tehdään. Luultavasti aloitan jälleen kerran hiljalleen pohjalta peruskuntoa (aerobista) rakentamaan ja siitä sitten puntille. Lomalla kävin vain yhden kerran hölköttelemässä puolen tunnin aamulenkin. Pohjanoteeraus, I know, mutta eipä tässä keho ollut oikein kunnossakaan. Syönyt olen sen sijaan ruhtinaallisesti arviolta 3000 kcal/vrk ihan kaikkea mitä nyt vaan kattavasta all inclusive -pöydästä löytyy välipalat ja kermaleivonnaiset mukaan lukien. Muutaman kilon onnistuin parin viikon aikana lisää tähän pitkän huiskeaan varteen tankkaamaan ;). Painoa nyt 57,5 kiloa, lähtiessä 55,5 kilon kieppeillä pyörittiin. Mutta eipä tuo nyt juuri jaksa paljoa häiritä, vaikka kovan työn takana 8 vkon tiukistelu olikin. Toiset 8 vkoa lisää ja olen jälleen lähtölukemissa ;D Hermovamma on muistutellut loman aikana olemassa olostaan vain muutamaan otteeseen. Tämä hyvä :). Josko vaikka yhdestä ikävästä vaivasta alkaisin vähitellen 9 kuukauden kärvistelyn jälkeen pääsemään eroon. Maanantaina menen "hermoterapeutille" kuulemaan toivottavasti hyviä uutisia myös objektiiviselta taholta. Juuh... palailen kehoasioissa kun niiden aika taas on.

2006-03-02T14:57:00.000+02:00

...Most people not only underestimate the amount of hard work and discipline it takes to reach extremes of low body fat and muscularity, they are downright kidding themselves at the amount of results they expect for the amount of work they put in… Then they complain that “It can’t be done without drugs.”...
Tom Venuto in his article "What does natural really mean?"

Olen joskus ennen muinoin kuullut em. väittämän muutamaan otteeseen. Nykyään ei näistä onneksi (?) enää tarvitse ottaa kierroksia ;)

Dieettivko 08_06

2006-02-26T12:52:00.000+02:00

Ravintokcal/vrk: 1286 kcal Liikuntakcal/vrk: 339 kcal Saldo: 947 kcal (arvioitu peruskulutus ilman liikuntaa 1520 kcal/vrk --> vajetta -573 kcal/vrk) Ravintokcal/6 pvää: 7716 kcal Liikuntakcal/6 pvää: 2034 kcal Saldo: 5682 kcal (arvioitu peruskulutus 9120 kcal/6 pvää --> -3438 kcal/vko) Keskimääräinen makroravinnekoostumus:

prot 31,0 E% / 101 g
hh 40,0 E% / 130 g
rasva 29,0 E% / 41 g

Keskiarvopaino 8. dieettivkon alussa: 55,6 kg Keskiarvopaino 8. dieettivkon lopussa: 55,6 kg Saldo: 0,0 kg Pudotus dieetin alusta (8 dvkoa) -2,0 kg Ylin paino: 56,1 kg Alin paino: 55,4 kg Erotus: -0,7 kg Laskennallinen painonpudotus perustuen peruskulutusarvioon 1520 kcal/vrk: ~0,490 kg Todellinen pudotus: -0,0 kg (perustuu ka-painoon) Saldo: +0,490 kg Laskennallinen pudotus dieetin alusta (8 dvkoa) -2,8 kg Todellinen pudotus dieetin alusta (8 dvkoa) -2,0 kg Saldo: +0,8 kg Liikuntaan kulutettu aika vkossa: 5 h 49 min Liikuntaan kulutettu aika/kerta: 58 min

*****

Su aamu: AeroMix 1 h 30 min (134/148)
Ma: Lepo
Ti ilta: Salitreeni A (127/163)
Ke ilta: HIIT; crossari 38 min (151/181)
To ilta: AeroMix 1 h (127/146)
Pe ilta: HIIT; crossari 38 min (155/184)
La aamu: Salitreeni B + vatsat A (127/160)

Harjoituskerrat: 6 kpl
Kulutettu aika: 5 h 49 min
Matka: 0 km
Kulutettu energia: 2373 kcal

*****

Lauantai oli namipäivä ilman taulukointia, joten siksi arvot vain kuudelta päivältä.

Jumittaa, jumittaa...! Toivottavasti namipäivän 2500-3000 sokeripainotteista kaloria ja tämän aamun kahden tunnin saliaerobinen (~950 kulutettua kcal) saavat taas jotain aikaiseksi. 8 viikkoa ja pari kiloa tiukistelua takana, viimeinen viikko edessä. Pudotusta on tullut keskimäärin 250 grammaa viikkoa kohden, joka onkin mulle se tavallinen tahti. Puolen kilon viikkopudotuksista voin vain haaveilla.

Seuraavaksi luvassa on loma ja kolmen viikon laihistauko. Katsotaan sen jälkeen tuhot ja jatketaan todennäköisesti taas 3-4 kuukauden tiukistelujaksolla ennen toivottavasti syksyllä starttaavaa "Lissää lihhoo" -projektia. Hommaan lähden vain jos terveys täysipainoitteisen harjoittelun sallii. Muutoin täytyy miettiä jotain muuta proggista.

Dieettivko 07_06

2006-02-19T15:04:00.000+02:00

Ravintokcal/vrk: 1503 kcal Liikuntakcal/vrk: 307 kcal Saldo: 1196 kcal (arvioitu peruskulutus ilman liikuntaa 1520 kcal/vrk --> vajetta -390 kcal/vrk) Ravintokcal/vko: 10521 kcal Liikuntakcal/vko: 2148 kcal Saldo: 8373 kcal (arvioitu peruskulutus 10640 kcal/vko --> -2267 kcal/vko) Keskimääräinen makroravinnekoostumus:

prot 31,0 E% / 117 g
hh 40,0 E% / 149 g
rasva 29,0 E% / 50 g

Keskiarvopaino 7. dieettivkon alussa: 56,3 kg Keskiarvopaino 7. dieettivkon lopussa: 55,6 kg Saldo: -0,7 kg Pudotus dieetin alusta (7 dvkoa) -2,0 kg Ylin paino: 55,9 kg Alin paino: 55,1 kg Erotus: -0,8 kg Laskennallinen painonpudotus perustuen peruskulutusarvioon 1520 kcal/vrk: ~0,320 kg Todellinen pudotus: -0,7 kg (perustuu ka-painoon) Saldo: -0,380 kg Laskennallinen pudotus dieetin alusta (7 dvkoa) -2,3 kg Todellinen pudotus dieetin alusta (7 dvkoa) -2,0 kg Saldo: +0,3 kg Liikuntaan kulutettu aika vkossa: 5 h 35 min Liikuntaan kulutettu aika/kerta: 56 min

*****

Su aamu: AeroMix (134/148)
Ma: Lepo
Ti ilta: Salitreeni B (127/171)
Ke ilta: HIIT; crossari 34 min (156/181)
To ilta: Salitreeni A + vatsat A (115/151)
Pe ilta: HIIT; crossari 34 min (158/184)
La ilta: Salitreeni B + vatsat B (121/165)

Harjoituskerrat: 6 kpl
Kulutettu aika: 5 h 35 min
Matka: 0 km
Kulutettu energia: 2148 kcal

2006-02-12T13:20:00.000+02:00

Kuukauden painokäyrä päivitetty. Linkki löytyy sivupalkista. Grafiikka on suoraan Kalorilaskuri.fi käsialaa näyttäen päiväpainot eikä siis viikon keskipainokäyrää, jota itse seuraan ja käytän laskelmissa.

punainen viiva: toteutunut päivän paino (näkyy myös numeerisena)
vihreä viiva: kuinka painon olisi pitänyt käyttäytyä päivittäisen kalorivajeen perusteella (perustuu laskuriin syötettyihin tietoihin)
harmaa viiva: painonkehityksen suunta

Päivitän käyrän kerran viikossa vkoraportin yhteydessä.

Dieettivko 06_06

2006-02-12T12:50:00.000+02:00

Ravintokcal/vrk: 1393 kcal Liikuntakcal/vrk: 253 kcal Saldo: 1140 kcal (arvioitu peruskulutus ilman liikuntaa 1530 kcal/vrk --> vajetta -390 kcal/vrk) Ravintokcal/vko: 9757 kcal Liikuntakcal/vko: 1770 kcal Saldo: 7981 kcal (arvioitu peruskulutus 10710 kcal/vko --> -2729 kcal/vko) Keskimääräinen makroravinnekoostumus:

prot 33,0 E% / 115 g
hh 43,0 E% / 150 g
rasva 23,0 E% / 36 g

Keskiarvopaino 6. dieettivkon alussa: 56,5 kg Keskiarvopaino 6. dieettivkon lopussa: 56,3 kg Saldo: -0,2 kg Pudotus dieetin alusta (6 dvkoa) -1,3 kg Ylin paino: 56,5 kg Alin paino: 56,0 kg Erotus: -0,5 kg Laskennallinen painonpudotus perustuen peruskulutusarvioon 1530 kcal/vrk: ~0,390 kg Todellinen pudotus: -0,2 kg (perustuu ka-painoon) Saldo: +0,190 kg Laskennallinen pudotus dieetin alusta (6 dvkoa) -1,9 kg Todellinen pudotus dieetin alusta (6 dvkoa) -1,3 kg Saldo: +0,6 kg Liikuntaan kulutettu aika vkossa: 4 h 25 min Liikuntaan kulutettu aika/kerta: 44 min

*****

Su ilta: Salitreeni; koko keho (119/169)
Ma ilta: AeroMix (132/152)
Ti: Lepo
Ke ilta: HIIT; crossari 30 min (154/177)
To ilta: Salitreeni B (127/164)
Pe: Lepo
La aamu: HIIT; crossari 30 min (152/179)
La ilta: Salitreeni A + vatsat B (136/162)

Harjoituskerrat: 6 kpl
Kulutettu aika: 4 h 25 min
Matka: 0 km
Kulutettu energia: 1770 kcal

Rasvanpolttoa tukeva harjoitusohjelma

2006-02-11T22:50:00.000+02:00

Seuraava rasvanpolttoa tukeva harjoitusohjelma on itselleni sopivaksi muokattu sovellus Christian Finnin "The Fight Fat and Win" (FFW) -ohjelmasta, jonka hän on esitellyt artikkelissa "How to fight fat and win...".

Taustat

Syyt Max-OT -ohjelman hyllyttämiseen löytyvät pikapikaa lähestyvästä biksulomasta ja viime kuukausina vaivanneista taudeista ja hermovammasta, joiden vuoksi lihasmassaa on hävinnyt arviolta muutama kilo ja rasvaa vastaavasti kertynyt se muutama kilo. Ravintopuolellahan olenkin kiristellyt jo puolisentoista kuukautta (josta puolet sairaana) ja tulosta on tullut -1,3 kg. Ennen joulua ~56 kilon lähtöpainosssa asetin tavoitteeksi 54 kg helmikuun loppuun mennessä. Tuolloin tavoite oli aivan realistinen, mutta joulukuun syöpöttelyt ja pitkästä flunssasta johtunut liikuntatauko sai painon kipuamaan 58 kilon pintaan, joten nyt tavoitteena on pienentää ihrakerrosta mahdollisimman paljon ilman suoranaista kidutusta ;). Jos kaikki sujuu odotetusti, niin veikkaan keskipainon olevan 3 viikon päästä 55-55,5 kilon välillä. Tavallisesti en käytä tällaisia erikoisohjelmia vaan maksimaalisen lihasmassan säilyttämiseksi treenaan rasvoja tiputellessa samoin kuin lihasmassaa metsästäessä. Nyt on kuitenkin hyvä sauma tehdä tällainen pieni kokeilu, kun olosuhteet ovat mitä ovat.

Metodi

Tämä rasvanpoltto-ohjelma perustuu korkea intensiteettiseen harjoitteluun sekä saliharjoittelun, että aerobisen harjoittelun puolella. Yhden pitkän matalammilla sykkeillä tehtävän aerobisen olen kuitenkin sisällyttänyt viikko-ohjelmaan. Harjoituksia on kuutena päivänä viikossa, joista 3 salitreeniä ja 3 aerobista treeniä, 1 lepopäivä. Aerobisen määrää lisätään hieman viikko viikolta.

Saliohjelmaa perustuu supersarjoille, joiden välissä pidetään 1-2 minuutin palautus. Paino on perusliikkeillä siten, että yhteen superiin kuuluu ylä- ja alakehoa rasittava liike (nostaa sykettä, viimeinen liikepari poikkeuksellisesti ainoastaan yläkehoon kohdistuva). Ohjelma on 2-jakoinen siten, että A ohjelmassa treenataan takareidet, selkä, takaolat ja hauikset ja ohjelmassa B etureidet, rinta, olkapäät ja ojentajat. Ohjelmat ovat kompakteja ja ohitse lämmittelyineen hieman saliruuhkasta riippuen 40-50 minuutissa. Kahden viikon kierrossa koko keho vatsaa lukuunottamatta treenataan kolmesti, vatsat kahdesti.

Vko 1 / vko 3

su: Aerobinen pitkä
ma: Lepo
ti: Treeniohjelma A + vatsat A
ke: Aerobinen I / III
to: Treeniohjelma B
pe: Aerobinen I / III
la: Treeniohjelma A + vatsat B

Vko 2 / vko 4

su: Aerobinen pitkä
ma: Lepo
ti: Treeniohjelma B + vatsat A
ke: Aerobinen II / IV
to: Treeniohjelma A
pe: Aerobinen II / IV
la: Treeniohjelma B + vatsat B

Aerobinen I

lämmittely 5 min
5 x 2+2 HIIT
verryttely 5 min
yht. 30 min

Aerobinen II

lämmittely 5 min
6 x 2+2 HIIT
verryttely 5 min
yht. 34 min

Aerobinen III

lämmittely 5 min
7 x 2+2 HIIT
verryttely 5 min
yht. 38 min

Aerobinen IV

lämmittely 5 min
8 x 2+2 HIIT
verryttely 5 min
yht. 42 min

Treeniohjelma A (supersarjat, palautus supereiden välillä 1-2 min)

Suorin jaloin maastaveto 4 x 8-12
Alataljasoutu 4 x 8-12

Reisikoukistus 3 x 8-12
Kulmasoutu 3x 8-12

Vipunostot takaolkapäille vinopenkissä 2 x 8-12
Hauiskääntö käsipainoilla vinopenkissä 2 x 8-12

Treeniohjelma B (supersarjat, palautus supereiden välillä 1-2 min)

Smith -kyykky 4 x 8-12
Tasapenkkipunnerrus 4 x 8 -12

Jalkaprässi 3 x 8-12
Vinopenkkipunnerrus käsipainoilla 3 x 8-12

Vipunostot sivulle käsipainoilla 2 x 8-12
Taljaojennus 2 x 8-12

Vatsat A

Vatsarutistus 3 x 12-15 (palautus 30-60 sek)
Jalkojen nostot 3 x 12-15 (palautus 30-60 sek)

Vatsat B

Kylkituenta 3-5 toistoa/puoli (pito 10-15 sek)
Vatsarutistus 3 x 12-15 (palautus 30-60 sek)

Dieettivko 05_06

2006-02-05T21:49:00.000+02:00

Ravintokcal/vrk: 1294 kcal Liikuntakcal/vrk: 101 kcal Saldo: 1193 kcal (arvioitu peruskulutus ilman liikuntaa 1530 kcal/vrk --> vajetta -337 kcal/vrk) Ravintokcal/vko: 9058 kcal Liikuntakcal/vko: 708 kcal Saldo: 8350 kcal (arvioitu peruskulutus 10710 kcal/vko --> -2360 kcal/vko) Keskimääräinen makroravinnekoostumus:

prot 33,0 E% / 107 g
hh 43,0 E% / 140 g
rasva 23,0 E% / 34 g

Keskiarvopaino 5. dieettivkon alussa: 56,9 kg Keskiarvopaino 5. dieettivkon lopussa: 56,5 kg Saldo: -0,4 kg Pudotus dieetin alusta (5 dvkoa) -1,1 kg Ylin paino: 56,7 kg Alin paino: 56,2 kg Erotus: -0,5 kg Laskennallinen painonpudotus perustuen peruskulutusarvioon 1530 kcal/vrk: ~0,340 kg Todellinen pudotus: -0,4 kg (perustuu ka-painoon) Saldo: -0,060 kg Laskennallinen pudotus dieetin alusta (5 dvkoa) -1,7 kg Todellinen pudotus dieetin alusta (5 dvkoa) -1,1 kg Saldo: +0,6 kg Liikuntaan kulutettu aika vkossa: 2 h Liikuntaan kulutettu aika/kerta: 40 min Huom! Alkuviikon huilailin vielä taudin jäljiltä, keskiviikkona eka liikuntasuoritus :)

*****

Su: Lepo
Ma: Lepo
Ti: Lepo
Ke ilta: Kävely 4 km (120/136)
To: Lepo
Pe ilta: AeroMix; mäkikävely matolla 20 min kalt 2-6%, crossari 15 min (124/150)
La aamu: AeroMix; mäkikävely matolla 20 min kalt. 3-8% , crossari 20 min (125/148)

Harjoituskerrat: 3 kpl
Kulutettu aika: 2 h (40 min/krt)
Matka: 4 km
Kulutettu energia: 708 kcal

*****

Noniin, tästä on hyvä jatkaa rauhallisesti eteenpäin ja palailla vähitellen myös painoharjoittelun pariin kiinteyttämään tätä ällöttävän löysäksi käynyttä kehoa. Vaikka liikunnalla ei näyttäisi olevan juurikaan vaikutusta mun painon putoamiseen, niin kehon koostumukseen vaikutus on todella merkittävä. Jo kolmessa viikossa kiinteähkö muuttuu valuvan löysäksi. Katsotaan riittääkö seuraavat neljä viikkoa pääsemään löysistä eroon.

Odotettavissa lienee myös hienoista painonnousua johtuen liikunnan ja kreatiinitankkauksen aloittamisesta. Nou panic siis...

Koko vs. voima

2006-01-30T08:23:00.000+02:00

Kuinka kehonrakennus eroaa voimaharjoittelusta? Kun nyt itse olen menneinä kuukausina saanut ohjeistaa vuosia voimanostoa harrastanutta ja lajissa menestynyttäkin kaveria kehonrakennuksen pariin, olen huomannut, että tehtävä ei ole aivan helppo. Itse en kovin paljoa ole voimapuolen asioihin tutustunut, mutta kehonrakennuksen opit väitän osaavani vaikka unissani. Suurin ongelma tai erilaisuus lajien välillä on mielestäni asenteessa ja ajattelutavassa. Ja ymmärrän kyllä, ettei näitä selkärankaan painuneita ydinkysymyksiä ihan hetkessä muuteta. Tärkeintä tämän tyyppisessä lajin vaihdoksessa on tehdä päätös, päätös siitä mitä haluaa ja mikä on tavoite. Ja tämä päätöksen kautta asetettu tavoite tulee pitää mielessä herkeämättä, jotta on helpompi ymmärtää ja hyväksyä keinot, joilla tavoitteeseen päästään. Noh, mun ei nyt kuitenkaan pitänyt saarnata asiasta sen enempää, mutta löysin aivan mainion Tom Venuton kirjoituksen samasta aiheesta otsakkeella "Form: The Difference Between Bodybuilding & Weight Lifting". Seuraavassa ote Tomin kirjoituksesta ja lyhyt yhteenveto suomeksi artikkelista, joka löytyy Tomin blogista "Tom Venuto`s Bodybuilding Secrets" (vaatii kirjautumisen). It was back day. I had just chugged my favorite pre-workout beverage (a Grande Starbucks). My heart was pounding, the adrenaline was flowing and I was ready to pump some HEAVY iron! I was pacing back and forth across the gym floor, psyching myself up for a big set of close grip lat pulldowns. I took a few deep breaths and strapped into the bar. The pin was set at 250 lbs—the full rack. With a mighty grunt, I pulled the bar down to my chest, leaning back slightly with just “a little” swinging and momentum. I repeated eleven more times and then released it, exhausted but exhilarated. Twelve reps with the whole stack! I was pretty happy with myself. There’s something about lifting the whole stack on any machine that feels REAL good… satisfying. I started psyching up for my second set. This time I had the full stack plus a 25lb plate pinned on for a total of 275 lbs. I started the second set feeling even stronger; one rep, two reps, three reps… Then, even through the Metallica blasting into my headphones, I heard a voice from behind me say, “What the hell are you doing?” Trying to maintain my near-hypnotic state of concentration, I continued for the fourth rep, ignoring the blatant interruption. Then I heard the voice again: “Venuto, what the hell do you call that?” That blew it—my focus was ruined. I stopped mid set after just four and a half reps. I turned around and saw that the offending intruder was Richie Smyth, my trainer. Defensively, I answered his question: “I’m going heavy today—I need more mass on my lats and you have to go heavy for that.” Richie replied, “You know what I’ve been telling you for all these years: if you want a big back, it’s not how much weight you lift; your form is more important than weight.” I insisted that my form was good, but Richie just disapprovingly shook his head. Deep down, I knew he was right. Usually when I work out on my own, I go a lot heavier than when I train with Richie. Even though I grow like a weed when he trains me, it just seems like the weights are too light. So when I train on my own (when he’s not looking) I sometimes slap on the plates for “ego food.” This time, he caught me in the act. Richie had a cancellation that day, so he kindly “volunteered” to take me through the rest of my back session. He then gave me a humbling dissertation on proper form. Basically, he taught me the exercise from scratch. First he dropped the weight down—a lot. “How much is that?” I asked, looking down towards the weight stack. “Don’t worry about the weight,” he scolded. I noticed that the pin was somewhere near the middle of the weight stack—I was feeling wimpier by the minute. Richie continued with his instructional diatribe: “First of all, keep your body completely vertical. Don’t lean back at all. Pull only with your lats. F-e-e-l the lats as you pull down. Hold it and squeeze. Now release slowly, fight the negative, let it back slowly, lean forward and stretch…now pause, hold the stretch, hold it, keep holding it. Ok, now pull, no momentum, don’t lean, just pull with your lats. Pull straight down, squeeze, hold the squeeze, now slowly let it back, lean forward and stretch. Concentrate. Focus on the muscle not the weight.” I heard everything he said, but I guess I still wasn’t doing it to his satisfaction because he stood right behind me and stuck his hand between my shoulder blades (so I couldn’t lean backwards). When I got into the extended position, he pushed me forward and said, “drop your head, lean forward, and S-T-R-E-T-C-H!” I felt a tearing sensation in my lats under my armpits like the muscle was going to rip right off the bone—I had never experienced anything like it. I grimaced in pain while Richie smiled sadistically. Rep after rep we went on like this. On the last rep, he made me just hold the weight in the stretched position while he stood there counting the seconds on his watch. Finally, I couldn’t even hang on anymore and I had to let go of the bar as if it were red-hot. I rubbed my aching lats as a burning sensation shot through muscle fibers I never knew existed. Then I looked at the weight stack—it was set at a humbling 170 lbs. That meant that the other 80-105lbs I originally had on the stack was being lifted by pure momentum—or pure cheating I should say. And that was just the beginning of a 40-minute “torture session.” Richie continued the pain with close grip chin ups (his way), dumbbell pullovers (his way), T-bar rows (his way) and some kind of heinous backward incline bench pulldown exercise I had never even seen before (not even in Bill Pearl’s massive encyclopedia of exercise variations). There were slow reps, supersets, tri-sets, descending sets, ascending sets, isometric holds, loaded stretches and a variety of other tortuous intensification techniques. Every exercise was done with moderate or even light weights with the same fanatical attention to slow speed, perfect form, stretching and squeezing. The very same night, my lats got so sore I could barely take my shirt off. And with God as my witness, I swear by the next day, they grew out an inch from that one single workout. The moral of this story is simple: heavy weights are not always necessary to build muscle. What’s most important is that the weight you are using “feels” heavy to the muscles being worked. I know this statement may sound blasphemous to bodybuilders who are sold on the “heavier is better” mentality, so please allow me to elaborate. If your goal is simply to lift a weight from point A to point B, then you would want to use every trick in the book to accomplish that. Powerlifters are a perfect example: In a bench press competition, powerlifters speed up their reps, wear bench shirts, arch their backs, tuck in their elbows, push with their delts and tris, drop the bar low on their chests and do anything else they can think of to get the weight up without seeing a red light. By the time they’ve used all these tricks, some barrel-chested, short-armed powerlifters only have to move the bar about 6 inches! Their concern is not exhausting the pectorals—it is lifting the weight. But that’s not bodybuilding! Form is the difference between bodybuilding and simply lifting weights. Poor form with too much weight takes the stress off the target muscle; momentum moves the weight, not the muscles. Bodybuilding is accomplished best with strict form, controlled tempo, optimal tension, and total concentration. If muscle size is your number one priority, you must do everything in your power to make the exercise harder, not easier. You must select the path of maximum stimulation—which also happens to be the path of most resistance, effort and pain. My trainer Richie put it this way; “When you are child, your parents tell you to keep your hands off the stove—they tell you not to put your hand into the flame, because if you do, you’ll get burned. If you’re serious about bodybuilding, you have to un-learn what you were taught as a child. When I train people, basically I’m telling them to put their hand right into the fire and keep it there. I have them train into and beyond the pain zone. That’s what makes you grow.” Most people are on a constant search for the path of least resistance. A drug, a supplement, a “breakthrough technique” a new machine, a shortcut in exercise form—anything and everything they think will help them reach their goals with less effort and in less time. This is typical human nature. Unfortunately, this is also faulty thinking and you will NEVER become a champion with this type of attitude. ***** Kuusi tapaa treenata puhtaammin suuremman lihasmassan saavuttamiseksi Yhteistä kaikille seuraavassa esitetyille tekniikoille on se, että niissä tähdätään puhtaampaan suoritukseen. Liikkeistä tehdään vaikeampia eikä helpompia.

Eliminoi asiaankuulumaton kehon liike ja liikkeen antama lisävoima (liikemomentti?). Heijaaminen tai "huijaus" (cheating) altistaa loukkaantumisille ja saa aikaiseksi vain vähän ärsykettä lihaskasvulle. Esimerkiksi hauiskäännöisä käytetään usein enemmän alaselän lihaksia kuin hauista. Kokeile kuinka paljon pystyt käyttämään hauiskäännöissä painoa kun liikemomentti eliminoidaan asettumalla seisomaan kantapäät, pakarat ja yläselkä seinää vasten. Kontrolloitua cheating -menetelmää voidaan käyttää tehokeinona silloin tällöin, mutta yleinen sääntö kehonrakennuksessa on välttää turhaa kehon liikettä. Anna lihasten liikuttaa painoja liikemomentin, heilumisen ja pompautusten sijaan!
Ajattele puristusta ja supistusta! Joka toiston yhteydessä tulisi miettiä supistusta ja venytystä. Ne ovat liikkeen tärkeimmät vaiheet (täysi liikerata). Joissain liikkeissä voidaan käyttää tehokeinona vajaata liikerataa, mutta kehonrakennuksen perussääntö on suorittaa liikkeet täydellä liikeradalla maksimisupistuksesta maksimivenytykseen. Hyvä keino maksimisupistuksen tehostamiseksi on pysäyttää liike hetkeksi supistusvaiheessa. Maksimivenytys on tärkeintä ns. vetoliikeissä eli lähinnä selän liikkeissä.
Unohda egosi! (Huomhuomhuom. Hermis says, että tämä on se kaikkein tärkein juttu!) Kun totuus on, että parhaiten lihaksen kasvua stimuloidaan käyttämällä painoja, jotka mahdollistavat puhtaan suoritustekniikan, niin miksi ihmiset eivät käytä vähemmän painoja, jotta kykenisivät tekemään toistot puhtaasti? Vastaus on yksinkertainen: EGO! Australialainen voimavalmentaja Ian King kirjoitti kirjassaan "Get Buffed", että useimmiten painot valitaan sen perusteella, mikä vaikutus sillä on ympärillä oleviin, ei sen perusteella mikä vaikutus on lihaksiin. Toinen voimavalmentaja Charles Poliquin toistaa Kingiä sanoessaan, että harjoittelijoilla, jotka käyttävät puhdasta suoritustekniikkaa on tavallisesti parempi itsetunto. He näyttävät tämän osoittamalla enemmän mielenkiintoa edistymistä kuin esiintymistä kohtaan, ja nostamalla painoja itsensä eivätkä muiden vuoksi. Heitä ei kiinnosta mitä muut ajattelevat pienemmistä painoista. Menestyvät kehonrakentajat tuntevat lihaksen työskentelevän eivätkä painon nousevan. On mukavaa näyttää yleisölle kuinka vahva olet, mutta muista, että olet salilla kasvaaksesi, etkä näyttääksesi muille. Pidä egosi kurissa!
Ajattele "Enemmän jatkuvaa jännitystä". Etsi tapoja ylläpitää tai kasvattaa jatkuvaa jännitystä kohdelihaksessa. Toisin sanoen, älä anna lihaksen rentoutua tai levätä sarjan aikana. Helpoin ja yleisin tapa säilyttää jännitys on välttää "lukitusta" (=ääriojennus, jossa nivel "lukittuu"). Esimerkiksi jalkakyykyn yläasento aiheuttaa lähes nollakuorman reisien ojentajalihaksissa. Painoa olkapäilläsi tukee koko keho luu luulta, kun taas reiden ojentajat pysyvät suhteellisen rentona kunnes polvia taivutetaan. Jos haluat maksimoida reisiojentajien kasvua (verrattuna voimaan) tulee sinun säilyttää jännitys ojentajissa koko sarjan ajan. Toinen tapa säilyttää jatkuva jännitys on pysymällä koko ajan liikkeessä eliminoimalla pysähdykset ylä- ja ala-asennoissa. Esimerkiksi hauiskäännöissä tai vipunostoissa sivulle pysäytykset ala-asennossa ovat täysin tarkoituksettomia. Yksinkertaisesti vain lepäät toistojen välillä. Ensi kerralla kun teet hauiksia tai olkapäitä kokeile muutama sarja hauiskääntöjä ja vipunostoja sivulle ilman taukoa. Älä pysäytä liikettä ennen kuin sarja on valmis. Joudut vähentämään painoja huomattavasti, mutta muista, että liikkeen puhtaus on tärkeämpää kuin painot. Jatkuvan liike ilman "lukitsemista" takaa sinulle killeritreenin, jota et unohda!
Hidasta liikkeen negatiivisessa vaiheessa (eksentrinen vaihe). Yksinkertaisesti tee vain hitaammin! Hidas toisto on luonnostaan puhdas toisto ja puhdas toisto on tehokkaampi toisto! Tämä pieni muutos tekniikassa parantaa huomattavasti liikepuhtautta ja lisää lihasten kehitystä. Tähän ajatteluun perustuu kokonainen harjoitussysteemi; hitaat toistot (super slows). Koska ei ole järkevää tehdä vain hitaita toistoja sulkien muut toistonopeudet pois, suosittelen, että sisällytät enemmän hitaita liikkeitä säännölliseen harjoitteluusi parantaaksesi puhdasta suoritustekniikkaa. Tavalliset toistot tehdään yleensä tahtiin 1-2 sekuntia konsentriseen vaiheeseen (nostava vaihe, supistus) ja 3-4 sekuntia eksentriseen vaiheeseen (laskeva vaihe, venytys). Eli kuinka hidas on "hidas toisto"? Vain taivas on rajana; voit kokeilla venyttämällä eksentristä vaihetta viidestä sekunnista kolmeenkymmeneen tai jopa enemmän! Ellington Dardenilla ja Arthur Jonesilla (High Intensity Training (HIT) ja Nautilus tyypit), oli tapana suositella minuutin leuanvetoja metodina, joka kasvattaa hauiksen lihasmassaa nopeasti. Aivan oikein, 30 sek ylös ja 30 sek alas...
Käytä hitaampaa liikkeen positiivista vaihetta (konsentrinen). Neuvo toiston negatiivisen vaiheen hidastamisesta on varmasti tuttu, mutta oletko koskaan ajatellut hidastavasi konsentrista liikkeen vaihetta? Jos mielestäsi hitaat negatiiviset ovat rankkoja, niin odotappa kun kokeilet hitaita positiivisia! Positiivisen vaiheen hidastaminen on vähintäänkin yhtä tehokas, ellei tehokkaampikin kuin hitaat negatiiviset - ne pakottavat sinut käyttämään puhdasta liikerataa. Kun hidastat konsentrista vaihetta, tulet huomaamaan suurimman eron liikkeissä, joissa tavallisesti käytät hyödyksesi liikemomenttia saadaksesi painon liikkeelle. Eliminoimalla heijauksen pakotat lihaksesi tuottamaan enemmän puhdasta voimaa, enemmän jännitystä, saadaksesi pelkästään painon liikkeelle. Esimerkiksi hauiskäännöt aloitetaan usein lantion ja alaselän avustamalla isolla heijauksella. Painon heijaus ylös sinkoaa painon irti reisistä, mutta vie suuren osan hyödystä. Käyttämällä hitaita konsentrisia hyödyt maksimaalisesti jokaisesta liikeradan sentistä mukaanlukien liikkeen alavaiheen, joka tavallisesti jää hyödyntämättä.

Puhtaan liikeradan käyttäminen pienemmillä painoilla voi olla aluksi nöyryyttävä kokemus, mutta jos olet kiinnostunut puhtaasti lihaskasvusta -jos olet kehonrakentaja, etkä painonnostaja- niin keskity ensin puhtaaseen suoritustekniikkaan ja painoihin vasta sen jälkeen. Kehonrakennus ja painonnosto eivät ole sama asia. Kehonrakennus on visuaalista, ei määrällistä. Lehtiartikkeli, jossa on kuva jostain 120 kiloisesta monsterista tekemässä hauiskääntöjä 50 kilon käsipainoilla otsakkeella "Go heavy or go home" on kyllä viihdyttävää lukemista, mutta sillä on hyvin vähän tekemistä keskivertoihmisen todellisuuden kanssa. Kyllä, isot painot ovat hieno juttu, -mitä raskaammat sen parempi-, mutta vain jos pystyt pitämään lihakset jatkuvassa jännityksessä käsitellessäsi painoja puhtaasti, kontroloidulla suoritustekniikalla. Silloin, ja vasta silloin sinun tulisi lisätä painoja tankoon. Jos olet valmis nielemään egosi, hidastamaan suoritustasi, venyttämään, puristamaan, kontroloimaan painoja ja keskittymään, silloin sinulla on mahdollisuus viedä fysiikkasi uusiin ulottuvuuksiin. Ja pystyt tekemään sen ilman loukkaantumisia.

Dieettivko 04_06

2006-01-29T10:42:00.000+02:00

Ravintokcal/vrk: 1267 kcal Liikuntakcal/vrk: 0 kcal Saldo: 1267 kcal (arvioitu peruskulutus ilman liikuntaa 1540 kcal/vrk --> vajetta -392 kcal/vrk) Ravintokcal/vko: 8869 kcal Liikuntakcal/vko: 0 kcal Saldo: 8869 kcal (arvioitu peruskulutus 10780 kcal/vko --> -1911 kcal/vko) Keskimääräinen makroravinnekoostumus:

prot 32,0 E% / 98 g
hh 46,0 E% / 147 g
rasva 22,0 E% / 31 g

Keskiarvopaino 4. dieettivkon alussa: 57,5 kg Keskiarvopaino 4. dieettivkon lopussa: 56,9 kg Saldo: -0,6 kg Pudotus dieetin alusta (4 dvkoa) -0,7 kg Ylin paino: 57,3 kg Alin paino: 56,5 kg Erotus: -0,8 kg Laskennallinen painonpudotus perustuen peruskulutusarvioon 1540 kcal/vrk: ~0,270 kg Todellinen pudotus: -0,6 kg (perustuu ka-painoon) Saldo: -0,330 kg Laskennallinen pudotus dieetin alusta (4 dvkoa) -1,4 kg Todellinen pudotus dieetin alusta (4 dvkoa) -0,7 kg Saldo: +0,7 kg Liikuntaan kulutettu aika vkossa: 0 min Liikuntaan kulutettu aika/kerta: 0 min Huom! Koko viikko edelleen kipeänä! Murrr.... ***** Kuukausi on jo sopiva aika tehdä seurannan perusteella jonkinlaisia johtopäätöksiä. Tietysti "tuloksiin" heijastuu se, että olen ollut puolet ajasta kipeänä, jolloin arkiaktiivisuuskin on jäänyt minimiin ja nukkumistunteja on ollut tavallista enemmän. Kalorilaskuri.fi antaa mulle peruskulutukseksi ~1540 kcal/vrk perusaktiivisuudella "kevyt" (toimistotyö ja/tai kotona oleilu). Tämä on siis se määrä, jonka voin vuorokaudessa ilman lisäliikuntaa syödä lihomatta tai laihtumatta. Tai siis tämän PITÄISI olla se määrä. Seuranta antaa kuitenkin erilaisen arvon peruskulutukselle. Sen mukaan voin syödä 1365 kcal/vrk lihomatta tai laihtumatta. Tämä taas tekee tiukisteluprojektista varsin vaikeaa kun mahdollisuutta harrastaa liikuntaa ei ole. Näin kipeänä ei onneksi ruokakaan kauheasti maistu. Tavoitteena on ollut pitää energiansaanti 1200 kcalrin paikkeilla vuorokautta kohden. Ja jokainen 1200 kcalria syönyt varmasti tietää, että se ei ole paljon. Varaa sortumisiin, edes hyviin sellaisiin, ei ole. Näillä arvoilla mun on mahdollista laihtua kuukaudessa kokonaiset 660 grammaa eli päästä keskipainoon 56,2 kg. Se masentaa... Tavoitteeksi aikanaan asetin 54 kiloa helmikuun loppuun. Silloin tavoite oli aivan realistinen. Sitä se ei ole enää :( Hah hah!!! Oikein naurattaa nämä tyypit, jotka jokapuolella toitottavat, että kyllä tavallinen toimistotyötä tekevä naisihminen voi hyvin syödä 2000 kcal/vrk. Joka kerta näitä lukiessa tulee väistämättäkin mieleen, että mitä prkleen aineita jengi oikein vetää päästäkseen tollasiin kulutuksiin. Mun kohdalla vuosien seurannat ovat osoittaneet moisen täysin mahdottomaksi. Parhaimmillaankin olen saanut peruskulutuksen arvoksi 1600 kcal/vrk. Olenko erikoistapaus, poikkeus? Saatan olla, mutta niin saattaa olla moni muukin, joita sekä ammattilaiset, että amatöörit ohjeistavat. Lähtökohdaksi täytyy AINA ottaa yksilö, ei sinä, minä, me tai he, jotta projektilla on edes jonkinlaiset mahdollisuudet onnistua. Mielenkiinnolla odotan, millaisia arvoja tuleva kuukausi tarjoaa :)

Dieettivko 03_06

2006-01-22T11:16:00.000+02:00

Ravintokcal/vrk: 1148 kcal Liikuntakcal/vrk: 0 kcal Saldo: 1148 kcal (arvioitu peruskulutus ilman liikuntaa 1540 kcal/vrk --> vajetta -392 kcal/vrk) Ravintokcal/vko: 8036 Liikuntakcal/vko: 0 Saldo: 8036 (arvioitu peruskulutus 10780 kcal/vko --> -2744 kcal/vko) Keskimääräinen makroravinnekoostumus:

prot 31,0 E% / 89 g
hh 47,0 E% / 134 g
rasva 22,0 E% / 28 g

Keskiarvopaino 3. dieettivkon alussa: 57,8 kg Keskiarvopaino 3. dieettivkon lopussa: 57,5 kg Saldo: -0,3 kg Pudotus dieetin alusta (3 dvkoa) -0,1 kg Ylin paino: 57,8 Alin paino: 57,3 kg Erotus: -0,5 kg Laskennallinen painonpudotus perustuen peruskulutusarvioon 1540 kcal/vrk: ~0,390 kg Todellinen pudotus: -0,3 kg (perustuu ka-painoon) Saldo: +0,090 kg Laskennallinen pudotus dieetin alusta (3 dvkoa) -1,1 kg Todellinen pudotus dieetin alusta (3 dvkoa) -0,1 kg Saldo: +1,0 kg Liikuntaan kulutettu aika vkossa: 0 min Liikuntaan kulutettu aika/kerta: 0 min Huom! Koko viikko kipeänä!

Dieettivko 02_06

2006-01-22T11:05:00.000+02:00

Ravintokcal/vrk: 1552 kcal Liikuntakcal/vrk: 319 kcal Saldo: 1272 kcal (arvioitu peruskulutus ilman liikuntaa 1540 kcal/vrk --> vajetta liikunta huomioiden -280 kcal/vrk, ilman liikuntaa +12 kcal/vrk) Ravintokcal/vko: 10862 Liikuntakcal/vko: 2232 Saldo: 8630 (arvioitu peruskulutus 10780 kcal/vko --> vajetta liiikunta huomioiden 2150 kcal/vko, ilman liikuntaa +82 kcal/vko) Keskimääräinen makroravinnekoostumus:

prot 29,0 E% / 118 g
hh 44,0 E% / 170 g
rasva 28,0 E% / 48 g

Keskiarvopaino 2. dieettivkon alussa: 57,8 kg Keskiarvopaino 2. dieettivkon lopussa: 57,8 kg Saldo: +0,0 kg Pudotus dieetin alusta (2 dvkoa) +0,2 kg Ylin paino: 57,9 Alin paino: 57,5 kg Erotus: -0,4 kg Laskennallinen painonpudotus perustuen peruskulutusarvioon 1540 kcal/vrk: ~0,310 kg Todellinen pudotus: +0,0 kg (perustuu ka-painoon) Saldo: +0,310 kg Laskennallinen pudotus dieetin alusta (2 dvkoa) -0,7 kg Todellinen pudotus dieetin alusta (2 dvkoa) +0,2 kg Saldo: +0,9 kg Huom! 2 päivää kipeenä!

*****

Su ilta: Salitreeni; koko keho (130/172)
Ma ilta: Hölkkä + vähän kävelyä 6,5 km (135/157)
Ti ilta: Salitreeni; reidet ja pohkeet (120/167)
Ke ilta: Salitreeni; selkä ja hauikset (119/166)
To ilta: Salitreeni; rinta, olkapäät ja ojentajat (112/151)
Pe: Kipeenä
La: Kipeenä

Harjoituskerrat: 5 kpl
Kulutettu aika: 6 h 30 min (1 h 18 min / krt)
Matka: 6,5 km
Kulutettu energia: 2232 kcal

Dieettivko 01_06

2006-01-22T10:45:00.000+02:00

Ravintokcal/vrk: 1630 kcal Liikuntakcal/vrk: 457 kcal Saldo: 1173 kcal (arvioitu peruskulutus ilman liikuntaa 1540 kcal/vrk --> vajetta liikunta huomioiden -367 kcal/vrk, ilman liikuntaa +90kcal/vrk) Ravintokcal/vko: 11407 Liikuntakcal/vko: 3201 Saldo: 8206 (arvioitu peruskulutus 10780 kcal/vko --> vajetta liiikunta huomioiden 2574 kcal/vko, ilman liikuntaa +627 kcal/vko) Keskimääräinen makroravinnekoostumus:

prot 29,0 E% / 115 g
hh 44,0 E% / 175 g
rasva 28,0 E% / 51 g

Keskiarvopaino 1. dieettivkon alussa: 57,6 kg Keskiarvopaino 1. dieettivkon lopussa: 57,8 kg Saldo: +0,2 kg Pudotus dieetin alusta (1 dvkoa) +0,2 kg Ylin paino: 58,2 Alin paino: 57,4 kg Erotus: -0,8 kg Laskennallinen painonpudotus perustuen peruskulutusarvioon 1540 kcal/vrk: ~0,370 kg Todellinen pudotus: +0,200 kg (perustuu ka-painoon) Saldo: +0,570 kg Laskennallinen pudotus dieetin alusta (1 dvkoa) 0,4 kg Todellinen pudotus dieetin alusta (1 dvkoa) +0,2 kg Saldo: +0,6 kg

*****

Su ilta: Salitreeni; koko keho (132/170)
Ma ilta: Kävely + kevyt hölkkä 5 km (132/158)
Ti ilta: Salitreeni; reidet ja pohkeet (121/153)
Ke ilta: Kävely + kevyt hölkkä 5 km (136/159)
To ilta: Salitreeni; selkä ja hauikset (118/160)
Pe aamu: Kävely 4 km (110/135)
Pe ilta: Salitreeni; rinta, olkapäät ja ojentajat (104/158 löysä treeni; 2 much talk)
La aamu: AeroMix; soutu 10 min, crossari 30 min, kuntopyörä 10 min, mäkikävely matolla 20 min kalt. 3-10% (132/148)

Harjoituskerrat: 8 kpl
Kulutettu aika: 9 h 35 min (1 h 12 min/krt)
Matka: 14,2 km
Kulutettu energia: 3201 kcal

No updates!!!

2005-11-19T14:06:00.000+02:00

WannaBe BB won`t be updated before my TOS will be okay and over, and I hopefully will be able to continue "my career" as a wannabe bodybuilder again. What`s going on in my life can be read in my temporary blog "Elämäni Hermeliininä" (My life as a Hermeliini). The blog will be mainly in Finnish. Sorry guys....

*****

En siis aio päivittää WannaBE BB -blogia ennenkuin TOS -vammani on poistunut kurjistamasta elämääni ja estämästä täysipainoitteista ja tavoitteellista kehonrakennusharjoittelua. En tiedä kauanko paraneminen vie aikaa, nyt sitä on mennyt nelisen kuukautta, mutta sillä välin juttujani voi käydä lukemassa "Elämäni Hermeliininä" -blogista. Kiitos kaunis WannaBe BB -osallistujille ja kivaa loppuvuotta kaikille! Tavataan toisaalla! :) Blogilista.fi -käyttäjät: Tilasithan myös Elämäni Hermeliininä -blogin!